Loma siis alkoi. Ja lähdinpä sitten Thaimaaseen! Yritän olla tässä nyt tekemättä täydellistä matkareportaasia, mutta ehkä ne tärkeimmät kohdat pitää käydä läpi. Katsotaan miten lyhyesti tästä päästään... Eli reissu alkoi kaksi viikkoa sitten torstaina, aamulla ahkerana kävin vielä koulussa istumassa, josta lähdin epävarmana suunnistamaan kohti lentokenttää. Koskaan aiemmin Rer-junia käyttämättömänä oli ohjeet kysytty Hannalta varmistuksen varmistuksesti muutamaan kymmeneen kertaan; etsi Rer B, suuntaan Charles de Gaulle, astu sisään, vartioi laukkua, jää pois kun kaikki muutkin jäävät, ja selviydy koneeseen. Kaikki sujui jotenkin liiankin lupsakasti! Mitä nyt muutamaan otteeseen ravasin lentokenttä-metrolla terminaalista toiseen... Kuitenkin koneeseen sitten pääsin ja ei-niin-mukavana yllätyksenä, pääsin istumaan kahden ranskalaisen miehen väliin. Jossain vaiheessa matkaa toinen näistä kysyy minulta, että miksi en pyytänyt päästä hänen paikalleen istumaan. Vastasin, että kun se on teidän paikkanne, että eihän se nyt olisi yhtään sopivaa, että tunkisin toisen ikkunapaikalle. Tähän tämä vastasi, että miksi en pyytänyt check-innissä sitä paikkaa. "Ai niin... niinkin olisi voinut tehdä...".
Noh Thaimaaseen sitä sitten päästiin joka tapauksessa. Lennon vaihto Bangkokissa ja tässä vaiheessa alan jo paistua mustissa farkuissa ja vielä lämpösukkahousuissa. Mikä idea oli sekin, että vaihdan vasta paikan päällä vaatteet?! Jouduin matkustamaan kuitenkin vielä tunnin ilmastoiMAttomassa bussissa Krabin kentältä kohti Ao Nangin biitsiä. Ensimmäinen asia perillä; suihkuun ja bikinit ja mekko päälle! Alkoi jo helpottaa...
Kaikille niille tiedoksi, jotka eivät vielä muka jostain syystä vielä tiedä mistä syystä lähdin talvilomalla Pariisista seikkailemaan jonnekin päin Thaimaata, niin määränpäässä oli tiedossa häät. Ja vieläpä sattumoisin oman veljen. Eli matkakuume oli jokseenkin iso. Niinpä pitkän kyttäämisen jälkeen sain hirveän hässäkän jälkeen itselleni lennot Bangkokin kautta Krabille!
Saavuttuani Krabille hyökkäsi lämpö ja aurinko kyllä aika pahasti päälle. Ensimmäisenä ostoslistalla olikin aurinkolasit. Ensimmäinen päivä Krabilla suijui lähimain samoissa merkeissä kuin edellinenkin päivä, eli siisrtymisessä paikasta toiseen. Lähdin siis heti matkaseurueen (äiti, isi ja iso kasa Katri-morsion perhettä) tekemään matkaa kohti "hää-saarta", Ko Lantaa. Tämä ei ollut välttämättä edes niin kamalaa kuin voisi kuvitella kun matkanteko ei koskaan lopu, sillä aurinkomatkojen ilmastoidussa mini-vanissa oli harvinaisen leppoisaa kiskoa päikkäriä! Kauheesti ei siis jäänyt mieleen, että mitäs reittiä sitä nyt mentiinkään, mutta perille loppujen lopuksi päästiin. Tässä pikkuhiljaa alkoi myös käymään selville, että tulostani oltiin kovasti vääntämässä jonkinlaista hässäkkää päälle, joka ei tuntunut kyllä yhtään luontevalta. Noh, illalla joka tapauksessa selvisi myös veikalle, että päätinkin saapua pileisiin. Ilostus ei ollut silminnähden valtava, ehkä ihmetys vei kalpeaksi tai jotain. Jälkeenpäin sain kyllä kuitenkin sen käsityksen, että ihan kiva että tulin sittenkin!
Seuraavana päivänä kun oli sitten päätetty, että jäisin vanhempien varasängylle punkkaamaan, oli aika nauttia resorttien plussa-puolesta; uima-altaasta! Pienen aamuisen rantalenkin jälkeen vajosin aurinkotuoliin lukemaan "journal de Anne Frank" (Eli Anne Frank ranskaksi!). Kauaa ei kyllä pystynyt tästä ilosta nauttimaan, sillä aurinko oli jo tukalan kuumottava, eikä edes uima-allas enää viilentänyt. Eli poistuin mukavaan air-con huoneen viileyteen. Hassuin juttu ekassa päivässä oli ehkä se, että aamulla ajattelin fiksusti, etten liikaa laita aurinkorasvaa niin ruskettuisikin vähäsen, joten päätin hieroa sitä vain "rintamuksille". Illalla sitten peiliin katsoessani huomaan, että ainut paikka josta OLEN palanut on juuri rintakehäni! Mikä on sitten tämä logiikka?! Ensi kerralla ei siis ollenkaan rasvaa...
Ekat päivät menivät tosissaan sitten häistä hässäköidessä, joka nyt on yleisestikin aika mukavaa! Kohtuuden rajoissa toki. Kuitenkin maanantaina koitti sitten hääpäivä. Värväydyin jonkinlaiseksi assistentiksi hääparille ja pääsinkin kurkkimaan myös hääsviittiin. Eikä mitkään hassummat näkymät, joita sai tarkkailla privaatti porekylvystä terassilla! Mielessä kävi, että saisikohan tännekin varavuodetta...?!
Itse häät pääsivät vauhtiin auringonlaskun aikaan illalla yksityisrannalla. Ja aivan sanoinkuvaamattoman kaunista! Itseni sain pidettyä kasassa vain kiitos ruotsinkielisen häätoimituksen, josta en voi sanoa ymmärtäneeni muita sanoja kuin ehkä rakkaus ja avioliitto. Ruoka oli aivan "mieltsin" hyvää, ja sitä tulisin syötyä hyvä mahallinen. Ihana ilta kaiken kaikkiaan, kiitokset vielä siitä!
Loppuloma menikin sitten likimain vaan lekotellessa biitsillä tai altaalla ja maistellessa ihanii taikkuruokii! Snorklausreissu vielä tehtiin vuokraamalla paatti ja pari kaveria oppaaksi. Korallit ei aivan niin hienoja olleet kun edellisellä reissulla, Ko Changilla, mutta olihan noi fisut ihan kivan näkösii taasen. Tulevat melkein jo liian lähelle möllöttämään.
Pikkumeduusat ei olleet yhtään kivoja, polttivat äkäsesti kuin nokkoset, mutta eivät onneksi kestäneet sitten kauheen kauan.
Minä ja fisut!
Pyörähdimmepä myös jonkinlaisessa suojeluskohteessa, jonne piti uida pimeän luolan lävitse, jossa taskulamppuja ei ihan joka kaverilla ollutkaan. Maisemat olivat kyllä ihan vaivan arvoisia!
Paatti!!
Heihei Ko Lanta!
Toiseksi viimeinen päivä tuli vietettyä Suomi-paratiisi Krabilla, jonne en voi sanoa toiste haluavani. Korviin kantautui enemmän suomea kuin thaita ja ihmistä niin paljon, että olisi puolet voinut jäädä kotiin. Maisemia en voi kyllä haukkua, komeampia saa etsiä!
Viimeiseksi päiväksi pääsin sitten vielä tarkoituksellisesti ylipitkällä välilaskullani shoppailemaan Bangkokiin. Mukaan tarttui pari paitaa, tuliaisia, salaattiottimet, nukkuva buddha, sekä reppu johon kaikki nämä pakata. Näinpä vielä Emmaakin, joka viettää viimeistä kuukauttaan vaihdossa siellä. Jaksoin vain ihmetellä, miten tämä pystyy koskaan tulemaan takaisin Suomeen ja Suomen hintoihin! Kertoi asuneensa koko vaihtokautensa hotellissa! Jonkinlainen paluukulttuurishokki ehkä tiedossa...
Keskiyöllä lähti sitten lento takaisin kohti Pariisia. Kaikki sujui taasen erittäin jouhevasti, mitä nyt jouduin security-checkissä kaivamaan kaiken ulos täydestä ostosrepustani. En tiedä mitä luulivat nähneensä, itse koitin ehdottaa nukkuvaa budhha-möykkyä heille, mutta ei kelvannut. Eli kaikki takaisin reppuun ja asia sillä selvä. Päästessäni koneeseen, tajuan taas unohtaneeni pyytää paikkaa ikkunan tai käytävän vierestä, joten kyhnytän taasen kerran kahden itsetietoisen ranskalaisen välissä. Kumpikin pitivät erittäin tiukasti itselleen varattuna 2 (!!) käsinojaa, joten itselleni ei siis jäänyt yhtään. Miellyttäväksi en voi matkaa sanoa, mutta kyllä se joskus sitten loppuikin. Outo fiilis, kun oli olevinaan kotimatkalla, mutta kuitenkaan ei ehkä ihan kotiin voi sanoa pääsevänsä! Pariisiin saavuin seitsemän aikaan sunnuntai-aamuna, jolloin kaupunki näytti suoraan sanottuna aavemaiselta. Katuja ei oltu vielä siivottu, mutta oli kuitenkin valoisaa, eikä yhtään ihmisiä. Toisaalta ihanan rauhallista ja viileän raikasta. Kotiin päästyäni pieni lepo ja sitten museosunnuntaihin Pompidouhon! Peruskotiinpaluu?
Loppuun vielä kevennys tammikuiselta Thaikkureissulta..Ryysyläiset skootteriajelulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti