Saluuuut mes chéris!!

Alooors... Vaikka kuinka kliseiseltä tämä saattaa kuulostaakin, niin alkaa olla jo hieman omituista kirjoittaa suomeksi! Mutta elossa siis ollaan. Tuntuu että alkaa vihdoin elämä järjestymään. Jossain vaiheessa oli jo hienoinen pakokauhun fiilis, kun esimerkiksi asunnon hankinta ulkomaalaiselle (niinkin nätille kuin minulle?!) on tehty näin vaikeaksi kuin täällä. Kuitenkin, kaiken tämän stressin ja pelon jälkeen, (taas kerran) voin kiittää suhteita täällä Pariisissa ja löysin aivan ihastuttavan asunnon itselleni!

Viikon päästä olen siis muuttamassa valtavan vaatekaappini, noin 10m2 "yksiöön". Se pitää sisällään keittiönurkkauksen, vessan suihkun kera (ilman ovea) ja kaikki tämä on periaatteessa samassa huoneessa. Seinät asunnossani ovat keltaiset (<3) "keittiöni" on punainen, "vessani" on seiniltään violetti, lattiani on oranssi ja elän siis viidennessä kerroksessa ilman hissiä. Ja kaiken kaikkiaan rakastan tätä asuntoa! Sijainniltaan se ei voisi miellyttää minua enemmän. Jos nyt olen elänyt Pariisin keskiössä, turistiparatiisissa, olen nyt muuttamassa ehkä siihen aidompaan Pariisiin, hyvin paljon nuorten suosimaan, elävään ja ihanaan kaupunginosaan. Kaikki on lähellä, ainakin kaikki mistä voisin itse välittää! Joten tältä osin elämää olen nyt erittäin innoissani.

Ja jotenkin, kun saa jonkin asian elämästä oikeasti järjestykseen, alkaa vihdoin tuntumaan, että ehkä se kaikki loppukin tästä joskus lutviutuu. Otan nyt vain asian kerrallaan. Vaikka nyt sainkin hirveän intopuuskan ja samalla kertaa hommasin uuden kämpän, kirjoitin uuden CV:n uutta työpaikkaa varten, sekä tsekkasin koulun johon nyt luultavasti aion kirjautua sisään!

Välillä tulee isokin koti-ikävä kun miettii, kuinka yksin täällä saattaa kohta ajoittain olla. Olen kuitenkin päättänyt ottaa tämän haasteena. Sattui mitä sattui, täytyy sattua jotain tosi isoa, joka saa minut enää perääntymään. Tuntuu siltä, että täällä haluan olla ja täällä aion saada elämäni toimimaan. Vaikka vaikeaa tuleekin olemaan. Joten siis tervetuloa kaikki kyläilemään...;) Mutta ei siis mitään masistelua, halusin vain nyt kertoa ulos mitä pienessä mielessäni olen miettinyt teidän kaikkien lisäksi! Ja hyvin siis menee nytten, en malta päästä fiilistelemään ranskalaista minihuoneistoani ensi viikolla! Kuvia siis ehkä luvassa silloin...;)

Saluuut et à bientôt!! Vous me manquez!!

Heissan vei!

Täällä sitä ollaan edelleen! Kaikki rullailee, toivottavasti jatkossakin. Asunto on hakusessa, katotaan löytyykö! Koulu loppui ja kaikista kursseista, joista yritin päästä läpi, niin myös pääsinkin... huh. Vielä hienoinen paperisota kaikista dokumenteista Suomen suuntaan. Kesä on alkanut ihan kivasti, vaikka uutta työpaikkaa meinasin kyllä alkaa etsimään. On vähän turhan sotaisaa tuo ravintola-työ joissakin paikoissa... Enää en ihmettele, miksi juuri tämä paikka ottaa miltei pelkästään ulkomaalaisia työntekijöitä; eivätpähän kai kysele liikoja.

Mutta siis kaikki ok. Ei se työkään niiiiin kamala paikka ole, jos jaksaa suhtautua leppoisasti (joka saattaa olla ajoittain erittäin vaikeaa). Ja muutaman viikon päästä jo loma edessä. Sen takia jaksaa jo vähän kuunnellakin turhaa valitusta, jokaisesta turhasta asiasta.

Tässä vaiheessa, kun itse on tänne jäämässä, alkaa hieman jännitämään, miten käy kun kaikki vaihtari-kaverit suuntaavat kotia kohti. Kovasti olen asiaa koittanut lykätä, enkä ajatella laisinkaan, mutta reilun kuukauden kuluttua se on edessä. Suoraan sanottuna pelottaa. Ja taas lopetan ajattelemasta asiaa.

Mutta siis kesä on tullut tänne jäädäkseen! Lämmin on, tai siis kuuma. Hieman outoa viettää 30asteen hellepäivää suurkaupungissa, mutta innolla odotan biitsi-Pariisi tapahtumaa, jolloin Seinen rannalla kulkeva autotie täytetään hiekalla, jotta myös Pariisilaiset saisivat joskus nauttia rannasta! Outoa, mutta pakko se on nähdä!

Terveisiä kaikille!!