Let it snoooow!!

Lunta Pariisissa!! Vähän lisää joulutunnelmaa! Alkaa näyttää vihdoinkin ihanan jouluiselta kaikkine jouluvaloineen. Niitä upeimmiksi kehuttuja en ole vielä käynyt katsomassa Champs Elyséellä, mutta maanantaina tai tiistaina se olisi ohjelmassa.

Mutta lumi tuo mukanaan myös pakkasasteita. En lähde pidemmälti valittamaan kylmästä, kuultuani Jyväskylän noin reilusta 20 miinusasteesta, mutta kun täällä menee miinukselle niin on jo TOSI kylmä! Ja talvitakkini ei ole Suomesta ostettu untovoitu lämpöpakkaus, vaan pikemminkin pariisilainen versio takista, jota ei välttämättä tarvitse yhdistää talvi-sanaan. Eli muodissa ovat KERROKSET. Neuletakkia neuletakin perään, tuloksena erittäin viehättävä Michelin-Annuli. Aih että kun on kivaa kun on kylmä!

Synttärit oli ja meni, ja hyvin sitten menikin! Oli superlystiä Brysselissä, joka osoittautui erittäin mukavaksi kaupungiksi. Erittäin kaunis, erittäin kansainvälinen, mutta jotenkin viehättävän pieni. Hotelli oli 5-10minuutin kävelymatkan päässä YDINkeskustasta, kuudennessa kerroksessa, josta näkyi hienosti koko kaupunki. Hotellihuonetta kuvailisin ytimekkäästi sanalla UPEA. Ystävien ystävät ovat erittäin hyödyllisiä kun he ovat töissä huippuhotellissa ja voivat antaa mukavan alennuksen yöpymisestä. Synttäri-iltana syötiin ihana kolmen ruokalajin illallinen jonka jälkeen tsekkiläinen vaihtokaveri Alena, joka tällä hetkellä asui Brysselissä, näytti mihin kannattaa suunnata loppuillan viettoon!

Suomalaisilla joulumarkkinoilla tuli pyörähdettyä eräs lauantai aamupäivä! Oli ehkä turhan isot kuvitelmat suomalaisista markkinoista, mutta loppujen lopuksi ihan mukavat markkinat. Tapahtuma siis oli järjestetty Suomi-instituutin jokseenkin ruokailusalia muistuttavassa huoneessa, eli ei suuren suuri tapahtuma. Itse markkinat oli kierretty alle 10minuutissa, jonka jälkeen jäi aikaa istahtaa lounastamaan lohikeittoa, karjalanpiirakkaa ja lohiruisleipää! Oih kun oli hyvää! Tämän jälkeen piti sitten heti lähteä todistamaan kuinka se minun tekemä lohikeitto on oikeasti vielä parempaa kuin tämä markkinakeitto, ja tottahan se olikin. Tuli uusi lemppari ruokalistaan, nyt jo kahdesti tehty viikon sisään...;)

"Pari" kuvaa synttärireissulta loppuun! Kuvat niin väärässä järjestyksessä kuin vaan voi olla, mutta olkoon...


Synttäri-illan aloitus: Shamppanjaa ja suklaata!


William ja Brysseli maailmanpyörästä käsin


Joulumarkkinat


Grande Place=Suuri aukio


Yksi niistä tuhansista ja tuhansista suklaapuodeista


Minä ja Brysselin katu


Pissivä poika joulutamineissa!


Synttäri-iltana minä, William ja Alena


Oletettavasti minä ja Alena


William mielissään palavasta jälkiruuastaan! Creme brûlee!


Minä mielissäni alkuruuastani!


Pissiviä poikia suklaisina versioina, kaikissa mauissa! (omenainen suklaapissipoika ei ollut muuten hassumpi)


250 erilaista olutta!


Hotellin aula ei kans ollut hassumpi

Siinäpä tärkeimmät. Mutta suuuuuren suuret jouluterveiset joka paikkaan! Rauhaisaa joulua, täällä tulee varmaan ihan mukavan rauhaisa, taidanpa tehdä pienen riisipuuron mantelin kanssa itsekseni... jos vaikka vihdoin sais sen mantelin! Hyvää joulua kaikille!!

Salut tout le monde!

Hei Suomi! Täällä mennään samaan tahtiin kuin ennenkin. Töitä, töitä, töitä, vapaata, töitä (synttärit!!). Niitä synttäreitä siis odotellessa... Nyt menossa kahdeksan päivän työputki, ennen synttäriviikonlopun Brysselin reissua! Nyt on matkaliputkin ostettu, eli reissu varmistettu! Ja enää viisi päivää työputkestakaan jäljellä...:P

Ennen tätä työputken alkua kerkesin viihdyttämään itseäni menemällä elämäni ensimmäiseen viralliseen (viralliseen? eli ei siis takapihaturnaukseen) jalkapallopeliin! Tähän mennessä en ainakaan omaan muistiini, ole jaksanut olla kiinnostunut yhdestäkään kokonaisesta matsista yhtäjaksoisesti. Kokemuksena sanoisin kuitenkin, että stadionille kun mennään katsomaan, niin voisin katsoa vaikka muutaman pelin putkeen ihan vain fiiliksen vuoksi!!

Viime keskiviikkona oli siis kyseessä peli Ranska-Irlanti, joka ratkaisi kuka pääsee sisään jalkapallon maailman cuppiin (korjatkaa jos olen väärässä, näin olin ymmärtävinäni...). Eli tunteet kävivät jokseenkin kuumina. Hyvänä lähtöasetelmana oli se, että Irlannin tuli voittaa kahdella pointsilla, Ranskalle riitti vain tasapeli.

Pelimme aloitimme, ja melkein koko pelin jatkoimme, pelaten erittäin huonosti. Irlanti vei meitä aivan sata-nolla. Ennen taukoa saivat jopa ensimmäisen maalin kiskaistua. Onneksi loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin jatkoajalla tasoitettua ja vietyä homman kotiin. Meidän onneksi, tuomarit eivät nähneet sitä, että "voittomaalin" syöttö, lähti hyökkäjämme kädestä! Noh, mitäpä tuosta, kun kerran voitettiin! Puhun nyt me muodossa, nyt kun kerran voitettiin, jos olisi toisin käynyt käyttäisin kenties he-muotoa, ja pysyttelisin suomalaisena.

Suomalaisena pysyttäymisestä puheenollen. löydettyämme paikkamme, odottelimme rauhassa pelin alkua ja ihastellessamme tunnelmaa, saapui stadionille kaksi Irlannin värein somistautunutta mieshenkilöä, jotka eivät enää jaloin kävelleet, vaan portaita astellessa käytössä oli pikemminkin polvet. Tämän kaksikon etsiessä paikkaansa, valitettavasti katsomon ylärajasta, kääntyi jokseenkin jokainen ranskalainen katsomaan tätä masentavan kurjaa kulkua. Joitakin nauratti, joitakin suututti, itseäni miltei oksetti.

Puoliajalla lähtiessämme etsimään lämmikettä teestä (joka 10minuutin jonotuksen jälkeen ilmoitettiin loppuneeksi) kulki tämä kurja kaksikko vieressämme. Enää en pysty muistamaan mitä kuuln heidän sanovan, mutta itse huusin kauhistuksesta Williamille taakseni "Ne on suomalaisia!!!!" ja heti perään "Ils son finlandaises!!!". Mikä kunnian hetki.... Sain kuulla loppupelin ajan naurahduksia suomalaisista tovereistani, jotka todellakin saivat tuntemaan ylpeyttä olla suomalainen. Quel hônte...

Baah voila, on siis sekin matsi käyty katsomassa. Pari seuraavaa päivää päässä soi hokema "Allez les bleus!!!" Nyt alkaa jo vähän helpottamaan. Pari kuvaa matsista loppuun, plus Pariisin syyskuvavalikoimaa! Terveisiä kaikille!




Ei hassumman kokoinen kenttä...



"Alleeeez les Bleeeeus!!" (huomaaa kirjoitettuna yleisöön!)

Hei Lokakuu!

Hei taasen siis Pariisista! Kaikki täällä hyvn mallillaan. Talvi tulossa ehkä vihdoinkin, vaikkakin vieläkin harkitsen aurinkolasien kantamista mukana pikemmin kuin sateenvarjon. Saa taas kaivaa kaikki lämpöiset neuleet ja lakit kaapeista ja kääriytyä niihin!

Uutisina se, että olen saanut työpaikan! Kuukauden koeaika vielä menossa, mutta en halua uskoa, että mokaisin jotain niin pahasti, että joutuisin ulos. Paikan nimi on Ted Baker, joka myy vaatteita niin miehille kuin naisillekin, ajoittain liiankin tyyriiseen hintaan. Itse rakastan merkkiä, joten en olisi parempaan paikkaan voinut päästä. Lievää epävarmuutta ranskalaisessa asiakaspalvelussani saattaa vielä havaita, mutta eiköhän se sieltä pikkuhiljaa tule.

Viikon päästä tulee Suomesta vieraita!! Kaisa ja Duuris tervetuloa, vaikka ette tätä kaiketi kai luekaan. Joka tapauksessa, olen innoissani että pääsee taas tekemään kaikkia turistitouhuja täällä.

En jaarittele pitkään halusin vain kertoa tärkeimmät näin lyhykäisyydessään. Tunnun olevan koko ajan turhan kiireinen, ihan vain elämään. Kaiken kaikkiaan (saattaa kuulostaa kohtuullisen kliseiseltä)tunnen olevani onnellinen! Se ehkä nyt suurimpana uutisena teille kerrottakoon. Lämpimiä syysiltoja myös sinne Suomeen, täällä menee oikein hyvin:)

Syysterveisiä!

Hei taasen, Pariisissa kaikki kuten ennenkin! Eli elossa ollaan töissä käydään ja edelleenkin juomme viiniä. Näin yksinkertaisuudessaan... Mutta uutisiakin löytyy ainakin jossakin määrin. Eli niille jotka eivät tätä tähän mennessä tienneet, niin olen kuumeisesti ollut etsimässä uutta työpaikkaa. Ja näillä näkymin kova sormien ristiminen alkaa vihdoinkin tuottamaan tulosta! Eli ensi viikolle tiedossa kaksi työhaastattelua ja jo yksi kokeilupäivä, Pariisin "putiikkiparatiisissa" Maraisilla sijaitsevissa putiikeissa. Ja nämähän eivät ole enää ihan samaa sarjaa kuin Mango ja Zara ym, vaan näitä haastatteluja kannattaa jo jännittääkin. Puhutaan hintatasosta, jossa mekko halvimmillaan voi olla noin 250euroa. Eli ostoksille ei juuri päästä edes henkilökuntaalennuksienkaan jälkeen. Mutta tant pis! Sitäkin siistimpää! Eli odotan todellakin innolla tuloksia näistä. Koitan olla innostumatta liikaa, sillä nämähän ovat vasta haastatteluja, mutta kuitenkin on niin "siistii"! Mutta toivotaan parasta ja ei innostuta liikaa... (mitenköhän se nyt sit onnistuukaan...)

Mutta tosiaan, siis olen vihdoinkin palannut takaisin 2000-luvulle ja päässyt takaisin Internetin ihmeelliseen maailmaan, eli siis saanut netin kotiin. Nyt minua voi siis jopa joskus tavoittaakin esimerkiksi Skypen tai Messengerin välityksellä. Internetin mukana saa täällä oikeuden soittaa omalla lankapuhelimellaan kaikkiin Euroopan lankapuhelimiin ja aika moniin muihinkin. Harmi vaan kun Suomi on jo siirtynyt 3000-luvulle tämän asian puitteissa ja ainoa lankapuhelin johon voin Suomeen soittaa, on äitin työnumero. Että ei hätää äiti että saat enää rauhassa tehdä töitä, kun kerran ilmasiksi saa soittaa niin sitähän sit soitellaan! No ei vaines, vielä tähän mennessä en ole itselleni sitä lankapuhelinta hommannut, mutta harkinnan alla se tässä on.

Jaaa, mitäs muuta sitten... No loppuun voisin tuikata muutaman muistokuvan Lupsaultin viikonlopulta, nyt kun ne koneelta jo löytyvät. Oikeestaan ei ihan muutama, vaan vähän useampi... Päätelkää Itse mitä kuvissa tapahtuu, nyt nukuttaa liikaa, että jaksaisin ne kaikki tekstittää! Hyvää yötä ja hauskaa uutta viikkoa kaikille!

KUVIA!!

Ensiksi eteiseni:




Jonka jalkeen avautuu olohuoneeni, jossa Thèo on napostelemassa jotakin(joka muuten ei nayta enaa noin tylsalta, pahoittelen ettei ole tuoreita kuvia...):





Seuraavana keittioni ja ruokailutilani:



Toisessa suunnassa avautuu makuuhuoneeni, josta Thèo yrittaa piiloutua:



Asunnon toisessa paadyssa avautuu allasosastoni:



Ja viimeiseksi maisemat.... Oh ne maisemat:

Hei Suomi!

Taas kerran karu lomaltapaluu. Vaivaiset neljä päivää vapaata ja jo tuntuu hankalalta palata töihin. Varsinkin kun Pariisissa paahtaa kuumat tuulet, lähemmäs 40astetta lämmintä ja tämä ei todella ole mukavaa suurkaupungissa. Eikä myöskään minun pienessä ilmastoimattomassa huoneistossa. Ikkuna auki yötä päivää ja silti en pysty viettämään aikaa kotona juurikaan yli puolta tuntia. Puhumattakaan mitä tuskaa nukkumisen yrittäminen tuottaa. Kuitenkin jos oikein ymmärsin säätiedotteen, pitäisi helpotusta olla luvassa, eli helteen jälkeiset ukkosmyrskyt puolestaan luvassa lähipäivinä. Mutta se näistä sääpuheista.

Loma. Se oli ihanaa. Voin olla erittäin kiitollinen siitä, miten ihania ystäviä, vaikkakin pienissä määrin, olen tehnyt täällä. Vietimme neljä päivää parhaan ystäväni Thèon "Familyhousella", Länsi-Ranskassa lähellä Poitiersia, pienessä kylässä nimeltä Lupsault. Ympäristö oli kauttaaltaan kaikkea muuta kuin Pariisi. Voi mielestäni sanoa, että Pariisi on jokseenkin oma maansa, niin erilainen se on muusta Ranskasta. Säät suosivat meitä kaikkinä näinä neljänä päivänä, joina sai kyllästymiseen asti maata auringossa ja pulahtaa välillä pumpattavaan uima-altaaseen (ei ihan pienimmästä päästä kuitenkaan). Tutustuimme lähikyliin, muunmuassa Ranskan pienimpään kylään, joka kunnantalon lisäksi "pitää sisällään" 11 asukasta. Myös meressä kävimme pulahtamassa, kokeilemassa aalloharjalla ratsastamista, joka minun osaltani kääntyi aallon alitse sukeltamiseksi. Kaiken kaikkiaan seitsemän ihmisen voimin tehty reissu oli mielestäni erittäin onnistunut ja voin vain kiittää siitä tilaisuudesta, että pääsin lähtemään mukaan.

Takaisin tultiin siis tiistai-keskiviikko yönä, noin kahden jälkeen yöllä. Seuraavana päivänä oli vuokra-automme palautettava vasta seistämän aikaan illalla, joten minä päätin hyödyntää tilaisuutta ja lähteä autolla yhteen Pariisin ympäristön lukuisista IKEOISTA. Teoriassa ajatus voi kuulostaa (kuten se kuulosti itselleni) hyvältä idealta viettää mukava päivä ostosten merkeissä, mutta käytännössä se oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa ja mukavaa. Se oli nimittäin minä, joka ajoi sitä autoa. Voin vannoa että "toistaiseksi" en enää koskaaaaaaaaaan aja autoa Pariisissa. Sen verran opin siitä, että selvisin ensimmäisestä kokeilusta hengissä. Aivan järkyttävää yrittää ajaa (muka)kaksikaistaisella olemattoman kapealla tiellä, jonka jälkeen nelikaistaisessa liikenneympyrässä, josta jatkettiin jälkeen nelikaistaiselle moottoritiellä. Siinä ei enää tärissyt pelkät kädet, vaan myös kaasujalka väpätti aivan vallattomasti. Itku meinasi päästä sanotaanko että lukemattomia kertoja ja jos olisin parikymmentä vuotta vanhempi, olisin varmastikin kuollut kymmenisen kertaa sydänkohtaukseen. Muutamaan kertaan sain kuulla vierestä katsojien kommentteja siitä, kuinka ajokortti ilmeisesti annetaan lahjaksi kun täytetään 18. ANTEEKSI, myönnän kyllä, etten ole mikään paras kuski. Siinä oli jo ystävyyssuhteetkin koetuksella. MUTTA olen hengissä. Kuin myös kaikki autossa mukanaolleet, sekä yllättäen myös auto. Ja kaikesta tästä stressistä huolimatta, pystyin rauhottumaan sen verran perillepäästyämme, jotta pystyin tekemään oikein menestyksekkään ostosreissun.

Toista päivää olen nyt puuhannut Ikean kalusteiden ja laatikoiden parissa. Kokoamiseen tarvitaan hienoista kekseliäisyyttä, kun puuttessa on ruuvimeisselit ynnä muut kätevät työkaluvempeleet. Kuitenkin alkaa pikkuhiljaa kaikki kasautumaan ja taas kerran tunnen oloni enemmän kodiksi. Tunnen sopeutuneeni jo yllättävän hyvin elämään Pariisissa. Mukanani kulkee koko ajan sanakirja ja viinipullonavaaja, koskaan ei tiedä milloin on aika viinille (varsinkin kesäisin piknikit tulevat ohjelmaan hyvinkin yllättäen). Jokseenkin joka päivä, vähintääkin aina kun en syö illallista yksin, tulee juotua viiniä. Täällä se on tapana, mutta sitä ei tarvitse juoda sitten niin villisti sen jälkeen. Ja alan jopa hieman oppia jotain viineistä, itse en osta enää alle kolmen euron viinejä (ja voin sanoa että se on jo aika paljon täällä!). Sanakirja kulkee mukava, jotta voin oppia kieltä aina kun haluan. Vihdoinkin alan tuntea, että osaan puhua todella ranskaa. Harvemmin enää käännän kieltä englanniksi ranskalaisten ystävieni kanssa, vaan koitan viimeiseen asti pysyä ranskassa, vaikkakaan se ei todellakaan vielä virheetöntä ole, mutta tunnen voivani ilmaista itseäni kielellä, ja se on jo paljon.

Mutta nyt enää viisi päivää, ennen kuin pyllähdän Suomen kamaralle. Luulen tämän jäävän viimeiseksi raportiksi ennen sitä, joten nyt voi jo sanoa, että kohta nähdään!! Haleja!

Pariisista Annuli moi!!

Hellou, täällä Pariisi pitkästä aikaa! Johtuen kenties suuresta Internetin puutteesta. Elossa kuitenkin edelleen, liikaa asioita vain säädettävänä. Kamalan paljon olen saanut kyselyjä (enimmäkseen äitiltä), että missä sitä nyt asutaan, joten tarkoituksena OLI aloittaa heti alkuunsa pienellä kuvakierroksella kompaktiin huoneistooni. Kuitenkin, teknisistä ongelmista johtuen, tämä tapahtuma lyykkääntyy edelleenkin kirkkaaseen tulevaisuuteen.

Mutta suurin uutinen tällä hetkellä, jonka kaikki jokseenkin jo tietänevätkin, on että OLEN TULOSSA SUOMEEN!(viikoksi). Eli 26. tätä kuluvaa kuukauttamme, saavun Suomen kamaralle, ja Jyväskylään korkeuksille luulen saapuvani joskus illan myötä. Jotenka siten kaikki Jyväskylään silloin!! Tällä hetkellä tuntuu vielä erittäin kaukaiselta ja oudolta, että olen todella tulossa Suomeen. Liian hyvältä:)

Muutoin elämä täällä on jatkunut jokseenkin samaan malliin kuin aina ennenkin. Töissä ja vapaalla, ensi viikonloppuna tiedossa olisi mitä luultavimmin etelän reissu, jossakin Ranskan sisällä. Tarkoitus olisi lähteä roadtrippeilemään perjantai-iltana ja palatan maanantaina-tiistai yönä. Toivottavasti matka toteutuu suunnitelmien mukaan! Työtä olen taas hakemassa, semiaktiivisesti, nyt kun tiedossa on Suomen reissu hankaloittaa se hieman työnhakua, kun täytyy heti ensimmäisenä kertoa lomaloivomuksesta. Tästä johtuen siis "semi"aktiivisuuteni.

Koti alkaa olemaan jokseenkin mallillaan, joitakin asioita se odottaa vielä innolla saavansa tuliaisiksi Suomesta, sekä Internetiä se kaipaa kuten minäkin. Nähtäväksi jää, saako sitä koskaan kukaan aikaisiksi hommata.

Ensi kerralla koitan edelleen saada niitä kuvia aikaisiksi... Jos vaikka olisi tekniikkakin myötä. Hyviä unia Suomeen!! Bisous!!

Lomaaaa!!

Vihdoinkin se on koittamassa, loma! Vielä huominen työpäivä, jonka jälkeen pääsen valmistautumaan viikon rentoutukseeni. Tarkoituksena oli suunnata perjantai-aamuna viiden aikaan, (auton ja minun) nokka kohti Tanskan maata!("On jotain mätää Tanskan valtiossa?" Oi Hamlettia...)

Stressi on ollut ehkä maksimissaan viimeiset kolme päivää, kun yhtäkkiä tajusin, että tässähän pitäisi muuttaa ja pakata samaan aikaan ja kaiken lisäksi tehdä 8tuntista työpäivää koko ajan siinä sivussa. Eli käytännössä olen töistä päästyäni lähtenyt raahaamaan kapsäkkejä sinne todellakin viidenteen kerrokseen asti. Hetki siinä on aina vierähtänyt. Tämän lisäksi yrittänyt viettää laatuaikaa vielä Pariisissa viimeisiään viettävän Hannan kanssa, joka ei ehkä oman stressinsietokykyni vajavaisuuden vuoksi ole ollut todellisuudessa niin laadukasta. Siitä pahoitteluni näin tätä kautta.

Kuitenkin muutto on nyt kahta kassia vaille valmis, jotka käyn työntämässä vielä huomen aamuna ennen töitä uuteen asuntoon, jonka sitten heti alkuunsa hylkään 8 päivän ajaksi. Ja huomenna siis oi helpotus. Ja kaiken tämän muuton ihanuuden lisäksi, on aurinko paahtanut noin kolmellakympillä jo viidettä päivää ja suunta vain ylöspäin. Myöskään työnteko ei ole aivan ihanimmasta päästä, mustat vaatteet päällä auringossa, nääs. Joten toivottakaa hyvää lomaa, sillä huomenna se alkaa!


Tanskaan.... Tanskaan...!! palaamisiin ja kesiä sinnekin päin!

Saluuuut mes chéris!!

Alooors... Vaikka kuinka kliseiseltä tämä saattaa kuulostaakin, niin alkaa olla jo hieman omituista kirjoittaa suomeksi! Mutta elossa siis ollaan. Tuntuu että alkaa vihdoin elämä järjestymään. Jossain vaiheessa oli jo hienoinen pakokauhun fiilis, kun esimerkiksi asunnon hankinta ulkomaalaiselle (niinkin nätille kuin minulle?!) on tehty näin vaikeaksi kuin täällä. Kuitenkin, kaiken tämän stressin ja pelon jälkeen, (taas kerran) voin kiittää suhteita täällä Pariisissa ja löysin aivan ihastuttavan asunnon itselleni!

Viikon päästä olen siis muuttamassa valtavan vaatekaappini, noin 10m2 "yksiöön". Se pitää sisällään keittiönurkkauksen, vessan suihkun kera (ilman ovea) ja kaikki tämä on periaatteessa samassa huoneessa. Seinät asunnossani ovat keltaiset (<3) "keittiöni" on punainen, "vessani" on seiniltään violetti, lattiani on oranssi ja elän siis viidennessä kerroksessa ilman hissiä. Ja kaiken kaikkiaan rakastan tätä asuntoa! Sijainniltaan se ei voisi miellyttää minua enemmän. Jos nyt olen elänyt Pariisin keskiössä, turistiparatiisissa, olen nyt muuttamassa ehkä siihen aidompaan Pariisiin, hyvin paljon nuorten suosimaan, elävään ja ihanaan kaupunginosaan. Kaikki on lähellä, ainakin kaikki mistä voisin itse välittää! Joten tältä osin elämää olen nyt erittäin innoissani.

Ja jotenkin, kun saa jonkin asian elämästä oikeasti järjestykseen, alkaa vihdoin tuntumaan, että ehkä se kaikki loppukin tästä joskus lutviutuu. Otan nyt vain asian kerrallaan. Vaikka nyt sainkin hirveän intopuuskan ja samalla kertaa hommasin uuden kämpän, kirjoitin uuden CV:n uutta työpaikkaa varten, sekä tsekkasin koulun johon nyt luultavasti aion kirjautua sisään!

Välillä tulee isokin koti-ikävä kun miettii, kuinka yksin täällä saattaa kohta ajoittain olla. Olen kuitenkin päättänyt ottaa tämän haasteena. Sattui mitä sattui, täytyy sattua jotain tosi isoa, joka saa minut enää perääntymään. Tuntuu siltä, että täällä haluan olla ja täällä aion saada elämäni toimimaan. Vaikka vaikeaa tuleekin olemaan. Joten siis tervetuloa kaikki kyläilemään...;) Mutta ei siis mitään masistelua, halusin vain nyt kertoa ulos mitä pienessä mielessäni olen miettinyt teidän kaikkien lisäksi! Ja hyvin siis menee nytten, en malta päästä fiilistelemään ranskalaista minihuoneistoani ensi viikolla! Kuvia siis ehkä luvassa silloin...;)

Saluuut et à bientôt!! Vous me manquez!!

Heissan vei!

Täällä sitä ollaan edelleen! Kaikki rullailee, toivottavasti jatkossakin. Asunto on hakusessa, katotaan löytyykö! Koulu loppui ja kaikista kursseista, joista yritin päästä läpi, niin myös pääsinkin... huh. Vielä hienoinen paperisota kaikista dokumenteista Suomen suuntaan. Kesä on alkanut ihan kivasti, vaikka uutta työpaikkaa meinasin kyllä alkaa etsimään. On vähän turhan sotaisaa tuo ravintola-työ joissakin paikoissa... Enää en ihmettele, miksi juuri tämä paikka ottaa miltei pelkästään ulkomaalaisia työntekijöitä; eivätpähän kai kysele liikoja.

Mutta siis kaikki ok. Ei se työkään niiiiin kamala paikka ole, jos jaksaa suhtautua leppoisasti (joka saattaa olla ajoittain erittäin vaikeaa). Ja muutaman viikon päästä jo loma edessä. Sen takia jaksaa jo vähän kuunnellakin turhaa valitusta, jokaisesta turhasta asiasta.

Tässä vaiheessa, kun itse on tänne jäämässä, alkaa hieman jännitämään, miten käy kun kaikki vaihtari-kaverit suuntaavat kotia kohti. Kovasti olen asiaa koittanut lykätä, enkä ajatella laisinkaan, mutta reilun kuukauden kuluttua se on edessä. Suoraan sanottuna pelottaa. Ja taas lopetan ajattelemasta asiaa.

Mutta siis kesä on tullut tänne jäädäkseen! Lämmin on, tai siis kuuma. Hieman outoa viettää 30asteen hellepäivää suurkaupungissa, mutta innolla odotan biitsi-Pariisi tapahtumaa, jolloin Seinen rannalla kulkeva autotie täytetään hiekalla, jotta myös Pariisilaiset saisivat joskus nauttia rannasta! Outoa, mutta pakko se on nähdä!

Terveisiä kaikille!!

Avautumista töistä

Työskentely vieraassa maassa, vieraan maan tavoilla on toisinaan hieman rankkaa... Ajattelin nyt kertoa, mitkä kaikki asiat mättää tavalla tai toisella, työskentelyssä, säännöissä tai sopimuksessa.

1.Sopimuksessa lukee, että en saa "hengata" työpaikalla työajan ulkopuolella! Mitä tää tällanen on? Olen vähintäänkin tottunut viettämään KAIKEN ylimääräisen vapaa-aikani istuen työpaikalla ilmaisen teen ja iltalehden kera... (ja miksiköhän ne eivät halua minua istumaan sinne täällä...) Työajan loputtua, minun tulee poistua 15minuutin kuluessa ja takaisin ei ole tulemista ennen seuraavaa työvuoroa tai erityisen hyvää syytä!

2. Asiakkaat. Jokseenkin samoja ne ovat Suomessakin, kaikki riippuu periaatteessa siitä mielentilasta, jolla kukn asiakas on liikenteessä. Kuitenkaan täälläkään, en halua kuulla deittiehdotuksista tai ihanasta tukastani, tai eksoottisesta murteestani. Enkä todellakaan jaksaisi, enää sadatta kertaa vastata kysymykseen "mistä tuo outo murteesi on kotoisin?" -hittooko se teille kuuluu! Suomesta!! Suomesta! Suomesta!! Ja jos satun lausumaan sanan "Burger" englantilaisittain, ei siinä ole mielestäni mitään naurun aihetta. Se nyt vaan kuuluu lausua niin!

3. Kamerat. Työpaikallani on siis valvontakamerat! Joka tarkoittaa käytännössä sitä, että joka kerta kun pomo kävelee sisään ja painuu toimistoon, alkaa hullu hässäkkä, kun kaikki yrittävät olla TEKEVINÄÄN jotakin. Oikeasti siis ei yleensä juuri silloin ole mitään tekemistä, mutta kaikki vain kävelevät nopeesti raflan ovelta keittiöön ja takaisin, jotta fiilis olisi kiireinen.

3. Managers. Pikkupomot. Ei näistä tiiä mitenkä niihin pitää suhtautua. Ensin ne yrittävät olla erittäin virallisia, sitten tosi hauskoja, sitten taas vakavia ja uhkaavia ja sitten taas laulavat sinulle. Sitä pitää päättää, että haluuko olla kiva vaiko ei!

4. KAISA. Töissä olen siis nykyään nimeltäni Kaisa. Kaikkeni yritin tuputtaa ja kertoa, että oikeasti kaikki sanovat minua Annuliksi, mutta yksi managereista oli sitten mäihällä laittanut tietokoneelle nimekseni "Kaisa", joka siis lukee jokaisessa kuitissa, jonka saan aikaisiksi. Tämä taas saa aikaan sen, että kaikki lukevat kaikkialla nimekseni Kaisa ja näin ollen alkavat kutsua minua Kaisaksi. Hitto...

5. Työkaverit. Suurimmaksi osaksi aivan huipputyypeiltä vaikuttavat kaikki, mutta mukaanhan mahtuu aina pari erityisen rasittavaa tapausta. En edelleenkään ymmärrä kuinka jotakin muuta voi kiinnostaa minun työskentelyni niin paljon, että siitä täytyy koko ajan naputtaa. Ja jos koitan auttaa tällaisen asiakasta jossakin pulmassa, saan osaksi muksautuksen takavasemmalle ja erittäin pahan mulkaisun. Pidä asiakkaasi! En kaipaa niitä!

Tässäpä tärkeimmät. MUUTEN OLLUT IHAN JEES HEI! Heti ekan päivän jälkeen siis, jota kamalampaa päivää en nyt näin äkkiseltään parin päivän pohdinnan jälkeen ole vain keksinyt! Ja sanastokin alkaa jo sujumaan, se kun tuppaa olemaan aika lailla toistoa päivästä päivään... Ja huomenna taas takaisin sinne...

Lomat loppu!

Nyt on lomat sitten kirjaimellisesti loppuneet. Niin koulun lomat, kuin koulun ohessa lomailukin. Tällä viikolla viitenä päivänä 8h työpäivä! ELI SAIN SIIS TÖITÄ!!

Siinä syy, miksi en ole kerinnyt kirjoittamaan... Heti lomavieraiden lähdettyä, alkoivat työt. Ja heti myös ne vähäiset koulunkäynnit. Joten kun en ole ollut töissä, olen jotakuinkin ollut koulussa. Että niin... Mutta tähän mennessä olen ollut tyytyväinen. Näyttäisi siltä, että ainakin kesä vietetään täällä. Ja jos nyt ääneen sen sanon... niin ehkä pidempäänkin. Suunnitelmana löytää siis uusi kivempi koulu täältä ja jäädä tänne. Toivottavasti ei tullut shokkina kellekään!!

Mutta tässä vaiheessa visiittiäni, siis alan pikkuhiljaa kotiutumaan. Ainut ongelma, että kohta ei ole kotia! Uusi koti on koko ajan työn alla ja kovan työn alla onkin. Suurin osa asunnoista on n.8neliömetrin luukkuja, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kahdeksas kerros ilman hissiä pistää jo vähän miettimään.

Tässä vaiheessa sitä alkaa myös jo unohtaa missä sitä onkaan. Ei ole tullut paljon harrastettua turistitoimintaa, jossa olemme kyllä päättäneet vielä ryhdistäytyä, ennen muiden poislähtöä.

Vappupileet saimme aikaisiksi järjestää ja juhlat sujuivat erittäin leppoisasti. Koko päivä vietettiin piknikin merkeissä ja illalla siirryimme tanssien kuluttamaan meidän asuntomme lattiaa.

Tässä nyt tiivistetysti kuukauden kuulumiset, koitan tarkentaa lähiaikoina, mutten lähde nyt enää lupailemaan milloin! heippa ja terveisiä!

Pahoitteluni...

No niin... Olisikohan se aika taas ryhdistäytyä! Tähän mennessä olen varmasti menettänyt jo ne vähäisetkin lukijat... Pahoitteluni laiskuudestani.

Osittain syynä on tämä elämän tavallisuus. Itselleni. Kouluun ei pääse, nyt on jopa oikeat kevätlomat menossa! Vaikka eipä tuo niinkään eroa muista viikoista, mielelläni sinne koululle raahautuisinkin sen kolme kertaa viikossa, niin ei tarvitsisi itse koko ajan tehdä itseään kiireiseksi! Mutta enpä valita enempää, mukavaahan tämä rehellisesti sanottuna on, nostaa opintotukea Suomesta ja lomailla Pariisissa! Piknikit on tällä hetkellä ihan ykköskiireeni. Niissä kuluu aikaa aivan tuhottomasti, eikä sitä millään voi estää (eikä nopeuttaa). Patonki, juusto ja viini, siinä suurimmat ajan vietteeni!

Mutta entäpä sitten nämä lomat... Pääsiäisen kunniaksi ranskalaiset suovat opiskelijoilleen ruhtinaalliset kaksi viikkoa lomaa! Suuria suunnitelmiakin oli joskus aikaa sitten, mutta loppujen lopuksi oma lomani taitaa tyrehtyä Seinen risteilyyn. Amsterdamiin olin matkalla pitkän aikaa ja kun vihdoin sain varmistuksen matkakumppanista, ei matkoja tietenkään ollut enää jäljellä. Tai siis onhan noita, mutta ei vain omalle budjetille sopivaa. Joten reissu siirtyy tulevaisuuteen. Virheistä oppineena, meinaan kylläkin varata ne matkat ehkä jo huomenissa...

Toisen lomaviikkoni olen myös luvannut tuhrata ensimmäisiin(?!?) vieraisiini täällä Pariisissa, veljeen ja tämän vaimoon. Suurempia suunnitelmia ei ole kyllä vielä luotuna, luotan ajatuksen (ja ehkä myös viinin) virtaan. Ehkäpä jopa pientä maaseutumatkailua voisi harrastaa. Myöskin itse voisin vihdoin ja viimein käydä tsekkaamassa sen ison pylvään, jota Eiffeliksi jotkut kutsuvat! Ei ole nimittäin tullut pistäydyttyä.

Mutta tässä pientä päivitystä, ei nyt sentään liian innokaasti lähdetä taas vauhtiin.., eli kuittaan nyt tähän. Ensi kertaan!

Aurinkoa ja flunssaa

Ja taas paistaa aurinko! Aivan ihanaa se on näinkin, mutta vielä hauskempaa se olisi, jos siitä pääsisi ulos nauttimaan, eikä tarvitsisi vain kotona peiton alta sitä katsella... Nyt ehkä hieman liioittelin, sillä väkisinkin päätin lähteä ulos istumaan, lukemaan ja kirjoittamaan. Ottaa vain peitot mukaan puistoon niin eiköhän tämä tästä... kaikki hyvin... toivottavasti vielä huomennakin.

Eräs jännittävämpi asia, jonka unohdin viikonlopusta mainita, oli perjantainen tulipalo alakerrassa! Itsehän olisin kai ollut autuaan tietämätön asiasta juostuani koko päivän Disneyssä, mutta onneksi tieto välittyi Hannan kautta minullekin asti. Päivällä täällä oli kuulemma ollut pihat ja käytävät täynnä palomiehiä, savua ja vettä. Koko päivän oli vahva savuntuoksu leijaillut niin käytävissä kuin asunnossammekin. Illalla Disneystä tullessa ei päivän tapahtumista muistuttanut kuitenkaan enää kuin märän puun tuoksu, kun käytävien vanhat puulattiat olivat päässeet imemään oikein urakalla nestettä itseensä. Tästähän en ehkä olisi vielä osannut arvata tulipaloa, jos en olisi siitä muuta kautta kuullut. Tässä vaiheessa nyt siis kaikki hyvin! Alakerran tuhojen suuruudesta ei ole tietoa, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan ihan kaikki palanut, on ainakin ulko-ovi vielä tallessa. Myöskään meidän asuntomme, ei saanut silminnähtäviä vaurioita!

Tässä kaikki tärkeä tällä erää, terveiset aurinkoisesta, mutta nuhaisesta Pariisista!

Disneytä!

Jeeeeee! Disneyssä oltiin!! Vihdoinkin! Perjantai aamuna heräsin aikaisin vastaanottamaan Toulousen vierasta Suvia, ensimmäistä vierastani Pariisissa! Suvin kanssa oli siis sovittu, että ensimmäinen päivä pyhitetään vierailulle Disneyyn.
Vahvan aamupalan (monet varoittelut Disneyn superkalleista hinnoista saivat ruokahalun heräämään jo aamuvarhain) jälkeen suunnistimme metroasemalle, josta lunastimme RER-lippumme kohti Disneyland Parisia!

Päätöksemme lähteä Disneylandiin, sai alkunsa siitä, että olin tavalliseen tapaani surffaillessani Disneyn sivuilla, spotannut tarjouksen lipuista, vielä tämän kuun loppuun asti, jonka jälkeen siis high-season pärähtää kunnolla käyntiin. Jollain tavalla siis odotimme melko hiljaista Disney kevään ollessa vielä vasta aluillaan. Disneyyn saapuessamme, huomasimmekin, että Disneyssä on aina high-season, siellä high-season tarkoittaa vain superextrahigh-seasonia. Eli ihmisiä riitti vaikka pari pisaraakin tippui päivän aikana, en halua edes kuvitella sitä ihmismassaa kesällä, kuumimpaan turistiaikaan.

Disneylandin ideahan ei ole olla huvipuisto pelkkien laitteiden puolesta. Disney on aivan oma maailmansa, joka voi antaa kokonaisvaltaisen elämyksen, jos siihen heittäytyy täysillä mukaan. Vähän hupsultahan se voi välillä tuntua, mutta itse ainakin yritin täysillä...







Koko päivähän siinä sitten hurahti aivan huomaamatta. Paikka oli kyllä aivan mahtava! Ja laitteistakaan en pysty pahaa sanaa sanomaan, niitä oli juuri sopivasti! Suosikkina nyt ehkä mainittakoon Hollywood Tower Hotel!



Lukuisat sisävuoristoradat olivat myös oma uusi kokemuksensa...



Komeita olivat maisematkin, siinä ainoassa ulkoilmavuoristoradassa, joka siintää seuraavan kuvan taustalla:



Jos nyt vielä pari kuvaa ihan vain Disney fiiliksestä ja paraatista ja kaupoista ja... ja.... ja kaikesta!















Ehkäpä se jo riittää fiilistelyksi ja kaikille tuli selväksi, että hauskaa oli!

Launtaina sitten kierreltiin Pariisia shoppailun lomassa, tai shoppailtiin kiertelyn ohessa... kuinka nyt asian haluaa ilmaista. Pitkästä aikaa tuli jopa jotakin ostettua! Mukaan tarttui paitaa, kenkää, pantaa ja eräänlaista paitahässäkkää... Ehkä kuvia joskus jostain!

Sunnuntain turistikierrokseen kuului Montmartre, Sacre Coeur ja Buttes Chaumondin puisto. Jalat kuluivat tällä reissulla ihan mukavasti. Leppoisaa kävelyä ja ihmettelyä. Illalla sitten lähetinkin vieraani takasin kohti lämpöistä Toulousea!

Nyt maanantaina, olo on kipeä. Koko viikonlopun kestänyt kurkkukipu ja ihanan käheä ääneni on laajentunut aivan oikeaksi flunssaksi. Epäilen kuumetta, mutta en tunnusta... Jos tämän päivän ottaisi kotoisasti, nyt kun kerran koulukin edelleen on blokattuna, ei sen suurempaa stressiä siitäkään ole. Tai en nyt sanoisi "ei-stressiä", sillä vieläkään en ole aloittanut kirjoittamaan ranskan kielistä esseetäni aiheesta "Barokki-tanssi ja sen historia", 10-15 sivua... Huhheijaa.