Annuli ja Pariisi: helmikuuta 2009

lauantai 14. helmikuuta 2009

La cuisine

-Eli keittiö ja ruoka<3>Patonki voi olla joko hyvää, tai sitten pahaa. Aluksi sitä voisi ajatella, että patonkien luvatussa maassa, Ranskassa, mikään patonki ei voi olla pahaa. Kovin monta patonkia on tullut ostettua tällä mentaliteetilla ja pahasti on tullut takkiin. Mutta virheistä oppii! Nyt omaamme jo vakio "boulangerien" (leipomon), josta ostamme Pariisiin parasta patonkia; "Flût de 6 cereals". Flût on patonkia, mutta nimensä mukaisesti ohuempaa sellaista. Se on kapeutensa vuoksi rapeampaa, eikä siinä ole niin paljon pelkkää pullaa. Tässä cerealsissa tämä cereal (toisin muissa paikoissa) on myös patongin sisällä, ei vain päällysteenä. Ja boulangerien nimi on muuten Paul<3.>

Juusto... Ah... Mitä siitä nyt sanoisin... Kaikkea on maistettu ja kaikki maistuu hyvälle, eikä mikään maksa mitään. Juustot täällä taasen jaetaan jokseenkin neljään jengiin; pehmeisiin, koviin, chevreihin(vuohiksiin) ja homejuustoihin. Ja kaikki ne on hyviä!! Suurimmat tiskit kaupoista on aina varattu juustoille. En vain ymmärrä kuka niistä voisi olla tykkäämättä...?! Ja sitä paitsi juustopileet on aina parhaita.

Ja leivonnaiset? Tortut!! Kakut!! Suklaat!! Croissantit!! Ja kaikki on tehty niiiiiiin suurella rakkaudella! Erikseen mainitsisin ehkäpä Flan Nature-kakun, Rocher-valkosuklaapallerot, manteli-sulkaa-croissantit ja "keltamömmö"-tortut(virallinen nimi ei juuri nyt tavoitettavissa...). Ja toisen maininnan voisi saada niiden hengenvaarallisuus. AIHEUTTAVAT LIIKALIHAVUUTTA(Itse toki en siitä välitä...). Näitä Pariisi on siis aivan pullollaan. Joka nurkan takaa löytyy ihanasti tuoksuva Boulangerie-patisserie (leipomo-konditoria), joiden näyteikkunat ovat vain niin sanoinkuvaamattoman syötäviä. Kuvassa niitä kaikista kauneimpia, en tiedä ovatko maultaan niin hyviä, kuin esimerkiksi hyvin omituisen näköinen suklaa-keltamömmö-manteli-tomusokericroissantit, jotka ovat siis aivan uskomattomia.

Viinit?? Niistä olen yhtä ulalla kuin aina ennenkin. En osaa sanoa onko viini hyvää vai huonoa, ehkä jossain määrin onko se makeaa vai kuivaa, sen olen kyllä ymmärtänyt onko se punaista vai valkoista! Myöskin iso "C", eli Champagne on täällä sanoisinko jopa edukasta. Pullollisen saa samalla hinnalla, kuin suomessa ihan peruskuplivaa. Tätäkään en kyllä itse osaa arvostaa, edelleenkin mielluumin valitsisin sen 1,94e kuplajuoman(joka oikeasti maksaa täällä 1,94e!). Mutta yritän kehittyä! Ehkä vielä jonain päivänä...

Parhaat tähänastiset kokemukset ranskalaisesta keittiöstä ovat olleet jokseenkin näiden kategorioiden puitteissa. Toki näiden lisäksi on aivan oikeat ruoat, mutta niitä itseasiassa ei mielestäni niin kovin montaa erikoisuutta Ranskassa ole. Eräs kuitenkin, jota olemme itse opetelleet (karujen valmiskeittokokemuksien kouluttamana) tekemään, on sipulikeitto<3.>Lisäksi ihanaa täällä on raaka-aineiden tuoreus. Puolivalmisteet eivät ole täällä ollenkaan trendikkäitä. Toinen ääripää taasen on "traiteurs", joissa myydään valmista ruokaa, joka lämmitetään paikan päällä tai kotona, joko mukaan otettavaksi, tai nopeasti paikan päällä syötäväksi. Jos oikein ymmärsin keskustelun eräällä kurssillani, niin näiden paikkojen suosio on jokseenkin hiipumassa. Jopa pariisilaisiin alkaa vaikuttaa lama(uhka?) ja ruokaa tehdään enemmän kotona. Ja onhan se todellakin paljon halvempaa niin päin. Tässä vielä Ystävänpäiväillallissalaattimme!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Koti!!

Nyt vihdoin siis ajattelin jaksaa kertoa teille, tästä ihastuttavasta "pesästä", jossa me kaksistaan asustamme. Se on noin 50neliötä, sijaitsee Pariisin ensimmäisessä "arrodissementissa", kolmannessa ranskalaisessa(suomalaisittain neljännessä) kerroksessa. Ympäristössämme sijaitsee kaikki mahdolliset shoppailumahdollisuudet, joita voi haluta(muun muassa vastapäätä on Kookai, vieressä Gap ja Foot Locker, takapihalla H&M...). Kun kerran keskustassa asumme, huonoihin puoliin lukeutuu kadulta kantautuva jatkuva häly. Toisaalta, kun en mikään herkkäuninen ole, en koe sitä edes negatiiviseksi,vaan mielestäni on ihan kiva kun ei ole haudan hiljaista! Eli siis, itse asuntoon... Kun olet ensin ratkaissut lukemattomat lukot päästäkseni asuntoon, aukeaa ensimmäisenä jotenkin loogisesti eteinen:

Kuva on keittiöstä päin, vasemmalla on ulko-ovi, ja oikealla on oli olohuoneeseen. Takanamme avautuu siis keittiö, joka näkyy seuraavassa kuvassa:

Siellä on musta ihana jääkaappi-pakastin, pesukone sekä tiskikone jota emme raaski käyttää(tiskiaine on aika kallista täällä:D). Ja.... perinteisesti toki hella ja uuni. Sekä monta kaappia aivan liian lukossa! (emme ole ansainneet tulla tietoisiksi niiden sisällöstä... harkinnassa on ollut myös opetella tiirikoimaan). Tullessamme takaisin keittiöstä käymme eteisen kautta olohuoneeseen:

Kuvassa näkyy ovi, josta juuri tulimme. Ja kuten huomaatte, olohuoneessa on takka. Ja tuoli. Vasemmalla olisi kirjahylly ja sen vieressä minun sänky. Tätä samaa seinää jatkettaessa eteenpäin avautuu seuraava näkymä:

Ruokapöytämme! Ja yksi parvekkeistaemme, sekä pieni telkkarimme. Ehkä suosikkinurkkauksia kämpässämme, tätä ei ole pilattu ryijyillä...

Ja oikealle jää sänkyni! Josta ei nyt kuvaa ole, ehkä liian sotkuista katseltavaa... Mutta tästä ovesta pääsemme siis Hannan makuuhuoneeseen ja edelleen toilettiin:

Hannan huoneessa toisessa päädyssä on yksi parveke ja toisessa päädyssä seinän peittävät peilikaapit, joista yhden avaalla aukeaa kulku kylypyhuoneeseemme!

Siinäpä matala majamme:) Ehkä vielä joskus otan kuvan siitä omasta nurkkauksestanikin...

Hieman positiivisiakin fiiliksiä!

Niin siis oikeastihan täällä on ollut aivan ihanaa! Ehkä liikaa on tullut toistettua kaikkia niitä kummallisuuksia ja kommelluksia mitä täällä on tapahtunut. Kaiken kaikkiaan Pariisi tuntuu koko ajan ihanemmalta paikalta olla ja elää. Omalla ranskankielellään pärjää jo jokapäiväisessä elämässä vähintäänkin hyvin(mitä nyt saa ääntämisohjeita natiiveilta päivittäin...). Osaan jopa yksisuuntaisesti keskustella professorien kanssa(tarkoittaen, että he ymmärtävät minua, mutta minä en heitä)! Pariisissa on koko ajan jotain tekemistä. Ei tarvitse kauan miettiä mitä tekisi tylsänä sateisena sunnuntai päivänä, vaikka mikään kauppa ei ole auki. Aina voi mennä vaikka Louvreen! Sitä ei kuitenkaan koskaan ole nähnyt kokonaan... Kotimatka koulusta kotiinkin venyy puolesta tunnista yleensä useampaan tuntiin, kun koko ajan löytyy eri reittejä mistä mennä ja uusia asioita joita tutkia ja ihmetellä.

Tänäänkin piti lähteä vaatimattomasti vain lyhyelle iltakävelylle ja kaupan kautta kotiin. Aluksi matkan varrelle osui Notre Dame, jonka päätimme sitten katsella läpi näin spontaanisti. Paikassa olin kyllä käynyt aiemminkin, mutta tällä kertaa alkamassa oli jonkin sortin messu. Katedraali näyttäytyikin tällöin erittäin paljon edukseen. Valot olivat upeat, taustalla kuului kaunis kuoro ja kuuluisat urut, sekä suitsukkeiden tuoksu leijui läpi rakennuksen. Joku olisi voinut kutsua tätä moniaistillista kokemusta hengelliseksi. Itsen luulen kokeneeni esteettisen elämyksen. Fiilis oli upea kun lähdimme pois ja kokemus erittäin ylevä.

Notre Damen jälkeen emme vieläkään päässeet kääntymään kotiin, vaan löysimme Pariisin "jäätelökorttelit"(kuten itse niitä kutsumme...;)). Ne sijaitsivat pienemmällä saarella keskellä Seineä ja olivat täynnä pieniä jäätelöputiikkeja, jossa myytiin sitä "alkuperäistä" ranskalaista jäätelöä. Ja pakkohan niitä oli maistaa!! Ne maistuivat juuri sille mitä niiden nimet antoivat odottaa; tumma suklaa maistui niin paljon tummalle suklaalle kuin jäätelö vain voi maistua, sekä kookos niin kookokselle kuin jäätelö voi maistua. Ainoa ero, että nämä olivat kylmiä! Ja kaiken lisäksi, olihan meidän pakko hieman juhlistaa päivää, sillä tänään oli muistaakseni pitkästä aikaa ensimmäinen aurinkoinen päivä Pariisissa ja kaupunki muistuttikin meitä huikeasta kauneudestaan, joka ankeina sateisina päivinä meinaa aivan unohtua. Mukana vielä yksi niistä ainoista turistikuvista, joita nyt on tullut napsittua. Uuden takin kanssa kotisillalla! Eli terveisiä aurinkoisesta Pariisista:)

tiistai 10. helmikuuta 2009

shopping...

Koko reissun ajan työn alla ovat olleet saappaat. Mustat, kivat, käytännölliset, nahkaiset, kohtuuhintaiset, silti persoonalliset, hieman korkeat, eivät kuitenkaan liian korkeat saappaat. Onko tämä liikaa vaadittu?? Sekä itselläni, että shoppailuseurallani on alkanut pikkuhiljaa palaa käämit tämän asian suhteen.

Onhan noita saappaita toki löytynyt, kaikenlaisia. Ensimmäisen kerran täydelliset saappaat luulin löytäneeni 30eurolla. Saappaat olivat ihanat, hyvät jalkaan sekä sopivan "rouheat". Yhden kengän kokeilun jälkeen olin jo kävelemässä kassalle "täydellisen" löydökseni kanssa. Kuitenkin, varmuuden vuoksi ajattelin pyytää kokeiluun myös toisen parin. Kiitos siitä!! Saatuani toisen saappaan jalkaani, huomaan sen varren olevan pikemminkin kokoa 44, kuin toisen saappaani 37. Siis pelkkä varsi! Sinne olisi mahtunut kaksi jalkaa! Huomautettuani asiasta myyjälle, hän vain kohauttaa olkapäitään ja katsoo muualle. Sisäisen itkun jälkeen ja käytyäni päässä läpi kaikki vaihtoedot varren kaventamisesta, päätän hylätä saappaat.

Toisenkin kerran olen löytänyt saappaat. Löytyivät hyvällä alella, kaupungin yleisimmästä kenkäkaupasta,"Batasta"(uskoisin niitä olevan Pariisissa noin 30?). Noh, ensin katson taas kerran kaikki samat saappaat läpi kuin kaikissa muissakin Batoissa, kunnes silmiini osuvat nämä kivat, erilaiset, vieläkin ihan sopivan hintaiset saappaat. Raivaan koko hyllyn läpi ja ainoat sopivan kokoisen näköinen pari on kokoa 36. Päätän kuitenkin kokeilla ja toivoa, että jalkani olisi pienentynyt kaksi kokoa sitten viime sovituksen. Vaikkakin Pariisissa on (yllättävänkin) isot koot kengissä, en voi sanoa, että nämä kengät olisivat olleet hyvät jalassa. Hanna kysyy useaan otteeseen, että tuntuvatko pahalta jalassa. Eivät ne pahalta tunnu... mutta eivät kyllä hyvältäkään. Päätän kokeilla toista paria, joka ei siis ole ollut koko ajan asiakkaiden testattavana(lue: venytettävänä). Toisesta parista voisin jo sanoa sen tuntuvan oikeasti pahalle jalassa. Kokeilen ja sovitan kenkiä kaupassa lähemmäs tunnin ajan, ilman sukkaa, sukan kanssa, lahkeella ja ilman. Mikään ei auta ja myyjä alkaa katselemaan minua jo erittäin epäilevästi. Taas kerran valun pois kaupasta ilman kenkiä ja yhä vain masentuneempana.

Tällaisia tilanteita tuli vastaan myös useita muita, ehkä ei aivan näin täpäriä, mutta mikään ei vain mätsännyt. Moneen kertaan silmissäni oli vilahtanut myös eräät, omasta mielestäni hieman cowboy-tyyliset kengät, joiden en uskonut olevan sitä mitä olin hakemassa. Ne kuitenkin tulivat eteeni uudestaan ja uudestaan, ja silmä alkoi tottumaan niihin. Olisiko tämä sitten uutta minua??! Kuitenkin hinta pysyi niissä sen verran korkealla, että hylkäsin "epätäydelliset" kengät jo pelkästään sen takia. Tänään päätimme vielä viimeisenä alepäivänä pistäytyä Batassa, mikäli nyt jotain erityistä sattuisi silmään. Ja siellä ne olivat. Taas kerran. Nyt hinta oli lievästi pudonnut (en kuitenkaan kutsuisi vielä edulliseksi) ja uskalsin miettiä olisivatko nämä täydelliset kenkäni. Kokeilin niitä jalkaani, ja ne tuntuivat jopa mukavilta! Ja myös kummankin saappaat varret olivat samankokoiset... Ne olivat mustat, nahkaiset, sopivankorkuiset, persoonalliset, käytännölliset ja ehkä jo kohtuuhintaiset. Minun??

Kyllä...:)

maanantai 9. helmikuuta 2009

Jumppaa(?!)

Uusia kokemuksia soi meille tällä kertaa koulun jumppatunti! Otsikko "Entretien corporel" oli kääntynyt omassa päässä "kehonhuolto kurssiksi". Kuitenkin olisi ehkä pitänyt olla jo kokemuksesta viisastuneempi, ettei omat käännökset juurikaan yleensä pidä paikkaansa. Alku vaikutti melko lupaavalta, kun muiden tyttöjen perässä valuimme vaihtamaan jumppavaatteet pukuhuoneeseen. Tämä osoittautui pikkuhiljaa melko turhaksi toimenpiteeksi...

Ranskalaiseen tapaan odottelimme kuitenkin varsinaisen tunnin alkamista vielä noin puolisen tuntia. Alkumuodollisuuksien jälkeen haimme jumppapatjat salin takaosasta ja kävimme selinmakuulle lattialle. Ok, saattaa vielä kuulostaa ihan normaalille, ilmeisesti teemme alkuvennyttelyt ensin, ja jatkamme sitten siihen hikiosuuteen. Patjalle päästyämme, aloimme kuitenkin "hinaamaan" jalkojamme koukkuun ja alas, koukkuun ja alas... Erittäin tärkeää oli hengitys, Hanna oli kuulevinaan myös sanan sielu. Jatkoimme liikettä kenties noin puoli tuntia, ehkä enemmän. Lattialla alkoi pikkuhiljaa tulemaan kylmä. Vaihdoimme vielä toiseen samankaltaiseen liikkeeseen, jota toistimme jokseenkin yhtä kauan. Välillä meidän tuli pysähtyä miettimään ja reflektoimaan, miltä meistä itsestämme tuntui ja missä liike tuntui...
"Ei missään?"

Tämän jälkeen nousimme vihdoin ylös. Toivo hien saamisesta pintaan oli jokseenkin hiipunut hiillokseksi. Ja tosiaan lopputunti kuluikin sitten anatomian merkeissä. Siirtelimme kättämme ympäri kehoamme, ja kävimme läpi muun muassa, missä sijaitsee sydän ja missä häntäluu. Myös muita osia kävimme läpi, joiden nimeä en nyt voi tunnustaa ymmärtäneeni ranskaksi, mutta liikutin kättäni siihen suuntaan mihin muutkin. Lopuksi opettaja kertoi, että kurssiin kuuluu terveystarkastus!! Ei herranjestas näitä ranskalaisia...

Haaveet hiestä jäivät siis haaveiksi. Maaliskuussa alkaakin sitten kiipeilykurssi,
ja nähtäväksi jää minkälaista kumpua me siellä ylitämme. Odotukset eivät ole kovinkaan "korkealla".

Evakossa!!

Tästäkin oli tieto aivan alusta lähtien, mutta kauhee paniikkihan siitä sitten iski edellisenä päivänä. Eli vuokrasopimukseemme kuului, että menneen viikonlopun lauantaina, siirrymme neljäksi yöksi evakkoon, eli pois asunnostamme, sillä vuokraisäntämme saapuisi miesystävänsä kanssa viettämään neljä yötä käydäkseen oopperassa. Ja koko nämä kaksi viikkoa asian on tiedostanut ja ajatellut sen jollain tavalla järjestyvän. Hieman yllätyksenä kuitenkin tuli se perjantai, kun tajusi, että huomenna pitäisi siirtyä pois asunnista, eikä mitään tietoa mihin!

Kuitenkin, kiitos pitkäksi venyneen nettisurffailuyöni, löysimme asunnon. Se ei ole hotelli, vaan se on ihastuttava, noin 16m2 monitoimihuone, johon kuuluu keittiö, sänky, kaappi, naulakko, pieni pöytä, vessa ja suihku, eikö siis juurikaan lattiatilaa. Mutta kaiken kaikkiaan yllättävän miellyttävä tiivis pikkuasunto. Ja kiitos jonnekin siitä, että Hanna oli niinkin miellyttävä tapaus, kun mitä se nyt on. Sillä nyt emme jaa enää pelkästään vessaa, keittiötä ja olkkaria(/makuuhuonettani), vaan nyt jaossa on myös sänky. Ja peitto. Mutta kaksi yötä mennyt ihan ok, joten eiköhän ne seuraavat kaksikin mene. Myös asuinalue muuttui hieman ja olemmekin päässeet tutustumaan Pariisin "boheemimpaan" puoleen, Bastilleen. Tiedä nyt loppujen lopuksi siitä boheemista, mutta ihan mukavan "eläväinen" alue. Ainakin muutoin, lukuunottamatta juui sitä paikkaa, johon (Hannan) oli pakko päästä eilen illalla. Tarkoituksena oli löytää italialainen ravintola, josta saisi pastaa, jonka päälle saa itse heittää hullusti parmesaania. Päädyimme lopulta paikkaan, joka oli juuri avannut, oli sisältä erittäin kylmä, paikalla ei ollut ketään muita, enkä edes saanut heitellä parmesaania kun "se oli jo valmiiksi ruoassa"! "Merdre!"

Keskiviikkona onneksi takaisin "kotiin", "omaan" sänkyyn!

Pariisi ilta-aikaan! Huomaa uusi takki<3 ja Hanna!

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Viikonloppu takana ja mitä jäi käteen?

Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä oli, mutta harva toteutui... Loppujen lopuksi tuli ainakin levättyä kunnolla! Piti muunmuassa tutustua myös Pariisin yöelämään, mutta mitenkäs kävikään kun pidemmän kaavan ruokailun jälkeen on maha täynnä ja juuri tullut kotiin kylmältä kirpputorireissulta, niin ei tee kyllä yhtään mieli alkaa sovittelemaan bilevaatteita, vaan mielumminkin houkutteli oma sänky, sinkkuelämää dvd (suomenkielisillä teksteillä!) ja PepsiMax<3. Joten siihen se sitten jäi, että sohvalla istuttiin ja puuduttiin.

Lauantaina saimme aluksi kyllä aikaisiksi tosiaan käydä kirpputoreilla, mutta kylmyys ja viima sai meidät aika nopeasti perääntymään takaisin metroon ja kotiin! Mukaan lähti kuitenkin lämmin pipo, liekö niin ihana, mutta jotain oli silloin saatava päähän! Ja illalla ah... Hannan tekemää sipulikeittoa! Voiko parempaa olla?! Tästä lähtien saan olla joka päivä kinuamassa sitä lisää... Sunnuntainakin suunnitelma oli olla reipas ja tehdä ties mitä. Aluksi piti lähteä lenkille, sitten Pompidouhun ja sitten brunssille. No herääminenhän sitten venähti hieman kun ei ollut pakko herätä. Niinpä skippasimme lenkin ja Pompidoun ja lähdimme suoraan etsimään brunssia. Tämäkin osoittautua huonoksi ideaksi, sillä ilmeisesti pariisilainen brunssi ei ole aivan sama käsite kuin Hannan unelma saksalaisesta brunssista. Täällä se kun näytti olevan enemmänkin vain tyyris aamupala hienommalla nimellä. Kaiken tämän pettymisen jälkeen, päätimme ryhdistäytyä ja tehdä itse oman brunssimme. Eli haalimme kaupasta patonkia, juustoa, tuoremehuja, croissantteja, jogurtteja, kasviksia... ja menimme kotiin ja kasasimme niistä mitä parhaimman brunssin. Ja illalla sain kinuttua uudestaan sipulikeittoa leipäkrutongeilla... nam... Päiväunien jälkeen saimme vielä ryhdistäydyttyä ja lähdettyä Pompidouhon. Kun kerran oli kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja suurimpaan osaan museoista ilmainen sisäänpääsy. Illalla kotiin päästyämme sai vai todeta, että siinähän se viikonloppu sitten meni. Suuret suunnitelmat myös koulujuttujen kertauksesta palasivat nyt mieleen, mutta siihen miettimisasteelle sitten jäivät.

Maanantaina piti taas lähteä kohti koulua. Vaikka täyttä varmuutta tuntien järjestämisestä ei ollutkaan, niin parempi kuitenkin tarkistaa. Opettajat kun saavat itse päättää, lakkoilevatko vai eivät ja tämän selvittäminen oli oppilaan vastuulla. Tähän mennessä tällä viikolla kaikki on kyllä järjestetty. En osaa sanoa olenko pikemminkin oppinut ranskaa, vai tottunut kuuntelemaan ymmärtämättä mitään, mutta jotenkin tunneilla olo tuntui jo hieman miellyttävämmälle.

Huomenna tarkoituksena olisi tehdä hyvää ruokaa viinin kera ja oikeasti lähteä kaupungille. Tiedossa olisi jonkinsortin Erasmus-pileet, jotka pitäisi lähteä testaamaan. Saa nähdä toteutuuko vai jämähtääkö sohvalle... No ei, nyt on vahvat suunnitelmat, että eiköhän nämä pidä!

Annuli ja Pariisi