Aurinkoa ja flunssaa

Ja taas paistaa aurinko! Aivan ihanaa se on näinkin, mutta vielä hauskempaa se olisi, jos siitä pääsisi ulos nauttimaan, eikä tarvitsisi vain kotona peiton alta sitä katsella... Nyt ehkä hieman liioittelin, sillä väkisinkin päätin lähteä ulos istumaan, lukemaan ja kirjoittamaan. Ottaa vain peitot mukaan puistoon niin eiköhän tämä tästä... kaikki hyvin... toivottavasti vielä huomennakin.

Eräs jännittävämpi asia, jonka unohdin viikonlopusta mainita, oli perjantainen tulipalo alakerrassa! Itsehän olisin kai ollut autuaan tietämätön asiasta juostuani koko päivän Disneyssä, mutta onneksi tieto välittyi Hannan kautta minullekin asti. Päivällä täällä oli kuulemma ollut pihat ja käytävät täynnä palomiehiä, savua ja vettä. Koko päivän oli vahva savuntuoksu leijaillut niin käytävissä kuin asunnossammekin. Illalla Disneystä tullessa ei päivän tapahtumista muistuttanut kuitenkaan enää kuin märän puun tuoksu, kun käytävien vanhat puulattiat olivat päässeet imemään oikein urakalla nestettä itseensä. Tästähän en ehkä olisi vielä osannut arvata tulipaloa, jos en olisi siitä muuta kautta kuullut. Tässä vaiheessa nyt siis kaikki hyvin! Alakerran tuhojen suuruudesta ei ole tietoa, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan ihan kaikki palanut, on ainakin ulko-ovi vielä tallessa. Myöskään meidän asuntomme, ei saanut silminnähtäviä vaurioita!

Tässä kaikki tärkeä tällä erää, terveiset aurinkoisesta, mutta nuhaisesta Pariisista!

Disneytä!

Jeeeeee! Disneyssä oltiin!! Vihdoinkin! Perjantai aamuna heräsin aikaisin vastaanottamaan Toulousen vierasta Suvia, ensimmäistä vierastani Pariisissa! Suvin kanssa oli siis sovittu, että ensimmäinen päivä pyhitetään vierailulle Disneyyn.
Vahvan aamupalan (monet varoittelut Disneyn superkalleista hinnoista saivat ruokahalun heräämään jo aamuvarhain) jälkeen suunnistimme metroasemalle, josta lunastimme RER-lippumme kohti Disneyland Parisia!

Päätöksemme lähteä Disneylandiin, sai alkunsa siitä, että olin tavalliseen tapaani surffaillessani Disneyn sivuilla, spotannut tarjouksen lipuista, vielä tämän kuun loppuun asti, jonka jälkeen siis high-season pärähtää kunnolla käyntiin. Jollain tavalla siis odotimme melko hiljaista Disney kevään ollessa vielä vasta aluillaan. Disneyyn saapuessamme, huomasimmekin, että Disneyssä on aina high-season, siellä high-season tarkoittaa vain superextrahigh-seasonia. Eli ihmisiä riitti vaikka pari pisaraakin tippui päivän aikana, en halua edes kuvitella sitä ihmismassaa kesällä, kuumimpaan turistiaikaan.

Disneylandin ideahan ei ole olla huvipuisto pelkkien laitteiden puolesta. Disney on aivan oma maailmansa, joka voi antaa kokonaisvaltaisen elämyksen, jos siihen heittäytyy täysillä mukaan. Vähän hupsultahan se voi välillä tuntua, mutta itse ainakin yritin täysillä...







Koko päivähän siinä sitten hurahti aivan huomaamatta. Paikka oli kyllä aivan mahtava! Ja laitteistakaan en pysty pahaa sanaa sanomaan, niitä oli juuri sopivasti! Suosikkina nyt ehkä mainittakoon Hollywood Tower Hotel!



Lukuisat sisävuoristoradat olivat myös oma uusi kokemuksensa...



Komeita olivat maisematkin, siinä ainoassa ulkoilmavuoristoradassa, joka siintää seuraavan kuvan taustalla:



Jos nyt vielä pari kuvaa ihan vain Disney fiiliksestä ja paraatista ja kaupoista ja... ja.... ja kaikesta!















Ehkäpä se jo riittää fiilistelyksi ja kaikille tuli selväksi, että hauskaa oli!

Launtaina sitten kierreltiin Pariisia shoppailun lomassa, tai shoppailtiin kiertelyn ohessa... kuinka nyt asian haluaa ilmaista. Pitkästä aikaa tuli jopa jotakin ostettua! Mukaan tarttui paitaa, kenkää, pantaa ja eräänlaista paitahässäkkää... Ehkä kuvia joskus jostain!

Sunnuntain turistikierrokseen kuului Montmartre, Sacre Coeur ja Buttes Chaumondin puisto. Jalat kuluivat tällä reissulla ihan mukavasti. Leppoisaa kävelyä ja ihmettelyä. Illalla sitten lähetinkin vieraani takasin kohti lämpöistä Toulousea!

Nyt maanantaina, olo on kipeä. Koko viikonlopun kestänyt kurkkukipu ja ihanan käheä ääneni on laajentunut aivan oikeaksi flunssaksi. Epäilen kuumetta, mutta en tunnusta... Jos tämän päivän ottaisi kotoisasti, nyt kun kerran koulukin edelleen on blokattuna, ei sen suurempaa stressiä siitäkään ole. Tai en nyt sanoisi "ei-stressiä", sillä vieläkään en ole aloittanut kirjoittamaan ranskan kielistä esseetäni aiheesta "Barokki-tanssi ja sen historia", 10-15 sivua... Huhheijaa.

Toulouse-Cannes-Nizza

Etelän reissausta tuli sitten tehtyä. Ja oli muuten lämmintä... päivisin. Iltaisin ja aamuisin aina usein hetkellisesti kaduin, etten ollut ottanut takkia, eli aina silloin kun jouduin pois auringonvalosta. Reissu meni siis oikein leppoisasti. Torstai iltana astuin Toulousen maaperällä upeasta TGV-junasta. Asemalta jatkoimme matkaa metroon (Toulousessakin on sellainen!), toiseen niistä kahdesta linjasta, ja matkasimme yöpaikkaamme, joka oli siis jossakin hieman ydinkeskustan ulkopuolella, suomalaisen kaverini ja tämän ranskalaisen kämppäkaverin luona. Kämppäkaveri oli
30+, elämästä ei-enää-ehkä-niin kiinnostunut nainen, joka katseli telkkaria illat ja aamuisin sekä päivisin harrastuksena oli pakonomainen siivous ja kuuraus. Mitä luultavimmin jonkinlaisen hermoromahduksen tämä sai kun joutui minun, tunnetusti ehkä-ei-niin-siistin ihmisen kanssa, asumaan samassa asunnossa viikonlopun ajan. Mutta mikä tärkeintä, hän ei antanut minun kuulla tätä! Eli kaikki meni siltä osin, ainakin päällisin puolin hyvin.

Toulouse ei kaupunkina niin vallattoman iso ole, joten sen kerkesin kyllä oikein loistavasti seikkailla jotakuinkin läpi. Kaunis joki löytyi aivan kuin Pariisistakin. Oma mielikuvani Toulousesta oli, että se olisi ollut hieman pienempi. Pariisista se erosi kokonsa lisäksi siinä, että sieltä löytyi niin sitä vanhaa ranskalaista arkkitehtuuria, kuin sitten uudempaakin yllättävän paljon. Tai sanoisinko, että löytyy niitä uudempia rakennelmia Pariisistakin, mutta jotenkin ne näyttivät ehkä kenties vähän enemmän sen tyylisiltä kuin´esimerkiksi Suomessa. Löytyi myös ihana kaunis keskuspuisto ja lukemattomia valloittavia pikkukatuja. Jokseenkin sitä mitä ranskalaiselta kaupungilta osaa odottaakin!



Toulousen keksi/nougat-kauppa!


Toulousen katuja...


Sunnuntai iltana kääntyi suunnakseni sitten Cannes, edelleenkin TGV-junan kyyditsemänä. Cannesiin saavuin puoli kahdeksan aikaan aamulla, jolloin paikka oli yhtä lailla viileä kuin Toulousekin... jäätävä. Ensimmäiset tunnit hengailin pitkin poikin, jotta sain repun säilytykseen yhdeksältä. Tämän jälkeen aloin tehokkaammin vasta tutustua (toistamiseen) tähän kaupunkiin. Cannes on kooltaan (olisiko ollut n. 68 000 asukasta) siitä mukava, että sen keskustaan pystyy todella kävelemään ristiin rastii ja päästä päähän. Tämän kerran ollessa jo toinen Cannesissa, ei se päässyt yllättämään minua kovin pahasti. Päätinkin jo puolilta päivin lähteä pistäytymään myös Nizzassa, kun se nyt oli tuossa ihan vieressä.

Nizza puolestaan olikin yllätyksenä suuri (muistaakseni yli 300 000 asukasta). Siinä meinasi jalat väsyä kun yritti vain päästä sinne rannalle asti. Tuohon aikaan aurinko oli jo sen verran kuumalla, että pitkähihaiset sai heittää kassiin. Rannalla oli jo vähintäänkin kymmeniä ihmisiä bikineissään ja pikkutangoissaan. Söin rantaravintolassa salaatin auringonpaisteessa ja päätin lähteä takaisin Cannesiin.

Kaikki kaupungit olivat jo niin täynnä kesää! Nizza ja Cannes varsinkin rantabulevardeineen...Sinne voisi kyllä mielellään mennä kesäksi! Töitäkin siis koitin hakea samalla ja veinkin hakemuksia sinne sun tänne. Moni paikka sanoi, että työt pitäisi aloittaa jo melkein ensi kuussa kun heillä alkaa sesonki. Tällöin olen kuitenkin vielä koulussa Pariisissa, joten aika hankalaksi menisi. Pari sanoi kuitenkin mahdollisesti ottavansa vielä yhteyttä, joten peukkuja pystyyn...



Yöjunalla lähdin sitten kohti Pariisia vähän ristiriitaisin fiiliksin. Yön sain jotenkuten pätkissä nukuttua ja saavuin Pariisiin puoli kahdeksan aikaan aamulla. Silloin sain kuitenkin viestin Suomesta, enkä jaksanut enää yhtään masistella: Sisko oli saanut tytön!! Tomeran kaverin vielä ilmeisesti, vaikken näistä paljon tiedäkään, mutta 4,4kiloa ja 50cm kuulostaa aika isolta....?! Mutta ihanaa kuitenkin! En malta odottaa, että ne pääsevät kotiin webbiskameran eteen!

Toulousen junassa!

Päätinpä sitten aikani kuluksi ottaa koneen mukaan matkaan... Junassa kun tuppaa pidemmän päälle aina tylsistyttämään, niin kyllä se jo vähän auttaa jos (akun puitteissa) voi reilun tunninkin leikkiä koneen kanssa. Toinen syy oli, että en todellakaan tajunnut vasta kuin tänä aamuna, että Toulouseen olisin lähdössä, ja töitäkin piti mennä kyselemään, ja siis kaikki oleellinen oli vielä tekemättä. Eli kone mukaan ja voihan niitä papereitakin tulostella myös Toulousessa. Toivottavasti.

Matka kestää siis pikkuista päälle kuusi tuntia! Ei mikään aivan lyhyt pyrähdys siis, mutta jokseenkin kevyttä Bangkokin lentoihin verrattuna. Evästäkin oli mukana ja limpparia sen kanssa, mutta tavalliseen tapaan ne tuli ehkä syötyä ennen kuin juna edes lähti... Ja nyt kun vasta oikeasti tekisi mieli syömistä! Kuitenkin vielä tunti matkaa jäljellä! Itsehän en viimeiseen asti uskonut, että tulisin saamaan junia tälle reissulle. Se oli ehkä se syy, miksi tämä lähtö tapahtui näin "yllättäen"! Ja nämä matkathan vaativat noin 45minuutin keskustelua Austerlizhin asemalla jonkun virkailijatyttösen kanssa. Läpi käytiin kaikki mahdolliset junavaihtoehdot ja toivo oli jo siinä vaiheessa hiipumassa, kun kaikki näyttivät olevan hinnoiltaan tuplasti sitä, mitä oma budjetti oli. Lopulta virkailijaneiti kysyy nopeasti toiselta jotakin asiaa ja kertoo sitten minulle(kaiken tämän hässäköinnin jälkeen), että voisin mennä (perutun junan) lipullani mihin tahansa toiseen saman päivän junaan. No niin, olisiko voitu tämä kertoa heti alkuunsa?? Jaksoin kuitekin olla erittäin kiitollinen siitä, että asia edes järjestyi loppujen lopuksi.

Kaikki viihdykkeet on nyt sitten käytetty. Kolmea eri kirjaa on yritetty lukea (kaikkiin kyllästytty), pelattu pingviinipeliä, syöty, juotu limpparii, kirjoitettu blogia... niin ja nukuttu suurin osa ajasta! Nyt täytyy siis ehkä vaan tylsistyä loppuaika.

Hei hoi etelään!

Junat kulkee sittenkin! Tai siis ei oma junani, mutta koska tämä on peruttu lakon vuoksi, saan samalla lipulla mennä mihin tahansa junaan tänää.! Eli olen tässä ajatellut lähteväni 14.05 kohti Toulousea! Siellä sitten kolme yötä ja Cannesiin maanantaiksi! Ihan tuntuu lomalta jostain syystä... Koulu on lakossa, niin täytyyhän sitä nyt käyttää hyväksi ja lähteä reissaamaan. Joten ei välttämättä terveisiä hetkeen, ensi viikolla viimeistään sitten!:)

Le soleil brille!

Aurinkoa Aurinkoa!! Olisko vihdoin alkanut kevät Pariisissa?? Jo toista päivää peräkkäin paistaa niin kuumasti, että takki täytyy unohtaa kotiin! Toivottavasti ei tulisi enää takaisin ne masentavat jokatoispäiväiset sateet. Eilisen päivän vietin istuen ja lukien yksikseni Luxembourgin puistossa. Tai siis yksinhän en todellakaan ollut, en ole hetkeen taas nähnyt niin paljon ihmisiä samassa paikassa! Nyt pohdin, että mihinköhän puistoon sitä tänään istahtaisi...

Tässä vielä parhaat palat lauantaiselta museokierrokselta Musée du Quai Branlysta, afrikkalais-amerikkalais-aasialais-oseanialais-jotain-museosta!

Elämän pieniä iloja...

Ajattelin nyt hieman kertoa, mitkä asiat täällä saattavat saada sinut todella iloiseksi ja päiväsi paranemaan!Aina niitä ei huomaa tai ymmärrä, mutta pikku hiljaa niitä alkaa arvostamaan...!

1. Kun ostat patongin kulmaleipomosta ja kättäsi miltei polttaa kun patonki on niin uunituore! Ja vielä kotiin päästyäsikin voi sulaa sen päälle... Nam:P

2. Saat mukavaa asiakaspalvelua! Täällä sitä oppii todella arvostamaan, kun joku palvelee sinua iloisesti hymyillen, ja aidosti kiinnostuneena takkivalinnastasi.

3. Aamulla kun heräät näet, että aurinko paistaa ulkona! Tuntuu, että Pariisissa on satanut vähintäänkin joka toinen päivä, ja niinä toisina päivinä, ei tosiaan ole aurinkopäivä... joten ne harvat päivät kun aurinko pilkahtaa, saavat kyllä hymyn naamalle:) Tämä tilanne on esimerkiksi juuri nyt! Ihanaa lähteä lenkkeilemään aurinkoiseen Pariisiin!

4. Huomaat jälleen kerran eksyneesi kaupunkiin ja harhailevasi hiljakseen pitkin ihania katuja. Ymmärtäessäni tämän asian ihanuuden, olen viime aikoina kotoa lähtiessäni ajatellutkin lähteväni "eksymään". Tarkoituksena hukkua Pariisiin, sillä aina löytää kotiin takaisin. Eksyminen on vain aivan ihanaa täällä, paniikkia ei tarvita, kunhan vain kävelee ja ihmettelee.

5. Se, että osaat ensimmäisen kerran vastata yhteen näistä lukemattomista ohikulkijoiden kysymyksistä, missä jokin paikka sijaitsee. Niin maantieteellisesti, kuin kielellisestikin. Sitä tuntee ehkä jopa jo asuvansa täällä!

Pitää vain ymmärtää nauttia näistä asioista!

Pientä avautumista vielä tästä blogeilusta. Välillä vähän tuntuu, ettei kukaan käy lukemassa tätä. Vähän väliä kuitenkin joku mainitsee asiasta, kuten eilen sisko sanoi käyvänsä tarkistamassa blogin joka päivä uutisten ohessa. Iski kamalat omantunnon tuskat! Kuinka monta kertaa olenkaan tuottanut pettymyksen siskolle?! Tässä vaiheessa asiat kun eivät enää omaa itseäni niin paljon ihmetytä, joten jollain tavalla tullut myös hankalempaa miettiä mistä kukaan haluaisi kuulla. Ajattelinkin näin ihan tässä ehdottaa, että jos joku, joka tätä lukee, on kiinnostunut kuulemaan jostain tietystä asiasta, niin kertokaa! Helpottaa minunkin tuntoani, etten pelkästään siskolle kirjoita...;) Ja loppuun lisäääää photoja!

Salut!!

Arki alkaa ehkä pikkuhiljaa valumaan elämäämme. Alkaa jo tuntumaan siltä, etta todella asuu täällä! Enää en jaksa ihmetellä kaikkea outoa ja tyhmää, mitä ranskalaisilla on tapana tehdä. Olen jo tottunut näkemään jonoja joka puolella, ja tottunut yleiseen töykeyteeen, ehkä jopa itsekin hieman mukautunut näihin tapoihin! Osaan jo näyttää nyrpeää naamaa joka paikasta tunkeville turisteille, jotka osaavat vain tukkia kulkuväylät kun "normaalit" ihmiset yrittävät vain selvittää tiensä kouluun! Myöskin ranskalainen tervehdys "salut" on iskostunut sanavarastooni. Sitä on vain niin kiva sanoa!

Yksi uusi ihanuus lisää tästä aina-niin-ranskalaisesta lakkoilu-kulttuurista on saatu kokea; koulumme on "blokattu"! Eli oppilaat ovat ryhmittäyneet koulun alakerran aulaan pöytien kanssa, josta ei sitten ohi ihan noin vaan mennäkään. Siinä sitten selvitellään jokaisen kanssa, että mikä on elämäntilanne, eli pääseekö kouluun vai ei! Joka aamu, kerron uudestaan olevani Erasmus-opiskelija, mikä kurssi minulla on, kuka tätä kurssia pitää... jne. Avainsanoja läpipääsemisessä ovat kokemuksieni mukaan "Erasmus" "diplomiopiskelija" ja "maksullisia opintoja suorittava opiskelija". On se hienoa, että itse voi käyttää yhtä näistä. Eli siis tavalliset ranskalaiset opiskelija-talliaiset, eivät pääse kouluun! Tämä aiheuttaa kylläkin meillekin johdannaisena sen ongelman (tai ihanuuden), että muita kuin Erasmus-kursseja ei järjestetä! Tämä johtuen siitä, että yksinkertaisesti kursseilla ei olisi oppilaita, muita kuin siis nämä onnettomat vaihto-oppilaat, jotka nyt eivät muutenkaan juuri mitään ymmärrä. Koskaan emme ole myöskään saaneet mitään infoa näistä hässäköistä. Sitä vain luulee tulevansa tavalliseen tapaan kouluun, "kuten aina ennenkin" ja ovella sitten huomaa, että tänäänpä ei olekaan koulua! Eihän siinä muuten mitään, jos ei vaan satu olemaan kahdeksan aamu, joka hieman ehkä "ketuttaa", kun on kuuden jälkeen jo kaivautunut ylös sängystä... Tietoa blokin loppumisesta ei siis myöskään ole.

Mutta tähän alkaa myöskin olemaan jo tottunut! Aina joku paikka lakkoilee tai osoittaa muuten vaan mieltään. Myöskin ensi viikolla luulin lähteväni viikonloppu visiitille Toulouseen ja Cannesiin, mutta eipäs kannatakaan olla niin varma asiasta. Liput kyllä on jo hankittu, mutta juuri sinä päivänä kun pitäisi lähteä, alkaa yleinen kulkuvälinelakko! Eli ei tietoa kulkevatko junani ja jos satun jostain onnen sattumasta pääsemään Toulouseen saakka, ei myöskään tietoa pääsenkö sieltä koskaan pois! Tämäkään ei siis tuntunut millään tavalla ihmeellisestä enää.

Joten kaipa sitä sitten on jo jollain tavalla istuttautunt tänne. Kouluakin on joutunut jo vääntämään ja istumaan illat pitkät koneella "yrittääen" tehdä esseitä. Eilen pidin myös suullisen esitelmän "Recyclage à Paris comparé à celui en Finlande", eli Pariisin kierrätysmallista ja verraten sitä Suomen malliin. Ja uskoisin, että ihan kunnialla se hoidettiin, ei ehkä nyt ihan mallisuoritus, mutta onpahan ohi!

Loppuun vielä turistipläjäys, tuli siivottua joitain kuvia kameralta... Eli vähän Pariisia korkeammalta katsottuna, ja sitten Concordea ilta-aikaan! à bientôt!

Piiiiitkästä aikaa!

Kyllä se on hankalaa aloittaa asia, jota on lykkäämällä lykännyt! Jotenkin mitä kauemmin pitää taukoa kirjoittamisesta, sitä hankalempi sitä on aina aloittaa kun olisi aina vaan enemmän ja enemmän kerrottavaa. Mutta tässä tätä nyt tulee ja mistäköhän sitä aloittaisi...

Loma siis alkoi. Ja lähdinpä sitten Thaimaaseen! Yritän olla tässä nyt tekemättä täydellistä matkareportaasia, mutta ehkä ne tärkeimmät kohdat pitää käydä läpi. Katsotaan miten lyhyesti tästä päästään... Eli reissu alkoi kaksi viikkoa sitten torstaina, aamulla ahkerana kävin vielä koulussa istumassa, josta lähdin epävarmana suunnistamaan kohti lentokenttää. Koskaan aiemmin Rer-junia käyttämättömänä oli ohjeet kysytty Hannalta varmistuksen varmistuksesti muutamaan kymmeneen kertaan; etsi Rer B, suuntaan Charles de Gaulle, astu sisään, vartioi laukkua, jää pois kun kaikki muutkin jäävät, ja selviydy koneeseen. Kaikki sujui jotenkin liiankin lupsakasti! Mitä nyt muutamaan otteeseen ravasin lentokenttä-metrolla terminaalista toiseen... Kuitenkin koneeseen sitten pääsin ja ei-niin-mukavana yllätyksenä, pääsin istumaan kahden ranskalaisen miehen väliin. Jossain vaiheessa matkaa toinen näistä kysyy minulta, että miksi en pyytänyt päästä hänen paikalleen istumaan. Vastasin, että kun se on teidän paikkanne, että eihän se nyt olisi yhtään sopivaa, että tunkisin toisen ikkunapaikalle. Tähän tämä vastasi, että miksi en pyytänyt check-innissä sitä paikkaa. "Ai niin... niinkin olisi voinut tehdä...".

Noh Thaimaaseen sitä sitten päästiin joka tapauksessa. Lennon vaihto Bangkokissa ja tässä vaiheessa alan jo paistua mustissa farkuissa ja vielä lämpösukkahousuissa. Mikä idea oli sekin, että vaihdan vasta paikan päällä vaatteet?! Jouduin matkustamaan kuitenkin vielä tunnin ilmastoiMAttomassa bussissa Krabin kentältä kohti Ao Nangin biitsiä. Ensimmäinen asia perillä; suihkuun ja bikinit ja mekko päälle! Alkoi jo helpottaa...

Kaikille niille tiedoksi, jotka eivät vielä muka jostain syystä vielä tiedä mistä syystä lähdin talvilomalla Pariisista seikkailemaan jonnekin päin Thaimaata, niin määränpäässä oli tiedossa häät. Ja vieläpä sattumoisin oman veljen. Eli matkakuume oli jokseenkin iso. Niinpä pitkän kyttäämisen jälkeen sain hirveän hässäkän jälkeen itselleni lennot Bangkokin kautta Krabille!

Saavuttuani Krabille hyökkäsi lämpö ja aurinko kyllä aika pahasti päälle. Ensimmäisenä ostoslistalla olikin aurinkolasit. Ensimmäinen päivä Krabilla suijui lähimain samoissa merkeissä kuin edellinenkin päivä, eli siisrtymisessä paikasta toiseen. Lähdin siis heti matkaseurueen (äiti, isi ja iso kasa Katri-morsion perhettä) tekemään matkaa kohti "hää-saarta", Ko Lantaa. Tämä ei ollut välttämättä edes niin kamalaa kuin voisi kuvitella kun matkanteko ei koskaan lopu, sillä aurinkomatkojen ilmastoidussa mini-vanissa oli harvinaisen leppoisaa kiskoa päikkäriä! Kauheesti ei siis jäänyt mieleen, että mitäs reittiä sitä nyt mentiinkään, mutta perille loppujen lopuksi päästiin. Tässä pikkuhiljaa alkoi myös käymään selville, että tulostani oltiin kovasti vääntämässä jonkinlaista hässäkkää päälle, joka ei tuntunut kyllä yhtään luontevalta. Noh, illalla joka tapauksessa selvisi myös veikalle, että päätinkin saapua pileisiin. Ilostus ei ollut silminnähden valtava, ehkä ihmetys vei kalpeaksi tai jotain. Jälkeenpäin sain kyllä kuitenkin sen käsityksen, että ihan kiva että tulin sittenkin!

Seuraavana päivänä kun oli sitten päätetty, että jäisin vanhempien varasängylle punkkaamaan, oli aika nauttia resorttien plussa-puolesta; uima-altaasta! Pienen aamuisen rantalenkin jälkeen vajosin aurinkotuoliin lukemaan "journal de Anne Frank" (Eli Anne Frank ranskaksi!). Kauaa ei kyllä pystynyt tästä ilosta nauttimaan, sillä aurinko oli jo tukalan kuumottava, eikä edes uima-allas enää viilentänyt. Eli poistuin mukavaan air-con huoneen viileyteen. Hassuin juttu ekassa päivässä oli ehkä se, että aamulla ajattelin fiksusti, etten liikaa laita aurinkorasvaa niin ruskettuisikin vähäsen, joten päätin hieroa sitä vain "rintamuksille". Illalla sitten peiliin katsoessani huomaan, että ainut paikka josta OLEN palanut on juuri rintakehäni! Mikä on sitten tämä logiikka?! Ensi kerralla ei siis ollenkaan rasvaa...

Ekat päivät menivät tosissaan sitten häistä hässäköidessä, joka nyt on yleisestikin aika mukavaa! Kohtuuden rajoissa toki. Kuitenkin maanantaina koitti sitten hääpäivä. Värväydyin jonkinlaiseksi assistentiksi hääparille ja pääsinkin kurkkimaan myös hääsviittiin. Eikä mitkään hassummat näkymät, joita sai tarkkailla privaatti porekylvystä terassilla! Mielessä kävi, että saisikohan tännekin varavuodetta...?!




Itse häät pääsivät vauhtiin auringonlaskun aikaan illalla yksityisrannalla. Ja aivan sanoinkuvaamattoman kaunista! Itseni sain pidettyä kasassa vain kiitos ruotsinkielisen häätoimituksen, josta en voi sanoa ymmärtäneeni muita sanoja kuin ehkä rakkaus ja avioliitto. Ruoka oli aivan "mieltsin" hyvää, ja sitä tulisin syötyä hyvä mahallinen. Ihana ilta kaiken kaikkiaan, kiitokset vielä siitä!


Loppuloma menikin sitten likimain vaan lekotellessa biitsillä tai altaalla ja maistellessa ihanii taikkuruokii! Snorklausreissu vielä tehtiin vuokraamalla paatti ja pari kaveria oppaaksi. Korallit ei aivan niin hienoja olleet kun edellisellä reissulla, Ko Changilla, mutta olihan noi fisut ihan kivan näkösii taasen. Tulevat melkein jo liian lähelle möllöttämään.



Pikkumeduusat ei olleet yhtään kivoja, polttivat äkäsesti kuin nokkoset, mutta eivät onneksi kestäneet sitten kauheen kauan.


Minä ja fisut!



Pyörähdimmepä myös jonkinlaisessa suojeluskohteessa, jonne piti uida pimeän luolan lävitse, jossa taskulamppuja ei ihan joka kaverilla ollutkaan. Maisemat olivat kyllä ihan vaivan arvoisia!




Paatti!!


Heihei Ko Lanta!



Toiseksi viimeinen päivä tuli vietettyä Suomi-paratiisi Krabilla, jonne en voi sanoa toiste haluavani. Korviin kantautui enemmän suomea kuin thaita ja ihmistä niin paljon, että olisi puolet voinut jäädä kotiin. Maisemia en voi kyllä haukkua, komeampia saa etsiä!


Viimeiseksi päiväksi pääsin sitten vielä tarkoituksellisesti ylipitkällä välilaskullani shoppailemaan Bangkokiin. Mukaan tarttui pari paitaa, tuliaisia, salaattiottimet, nukkuva buddha, sekä reppu johon kaikki nämä pakata. Näinpä vielä Emmaakin, joka viettää viimeistä kuukauttaan vaihdossa siellä. Jaksoin vain ihmetellä, miten tämä pystyy koskaan tulemaan takaisin Suomeen ja Suomen hintoihin! Kertoi asuneensa koko vaihtokautensa hotellissa! Jonkinlainen paluukulttuurishokki ehkä tiedossa...

Keskiyöllä lähti sitten lento takaisin kohti Pariisia. Kaikki sujui taasen erittäin jouhevasti, mitä nyt jouduin security-checkissä kaivamaan kaiken ulos täydestä ostosrepustani. En tiedä mitä luulivat nähneensä, itse koitin ehdottaa nukkuvaa budhha-möykkyä heille, mutta ei kelvannut. Eli kaikki takaisin reppuun ja asia sillä selvä. Päästessäni koneeseen, tajuan taas unohtaneeni pyytää paikkaa ikkunan tai käytävän vierestä, joten kyhnytän taasen kerran kahden itsetietoisen ranskalaisen välissä. Kumpikin pitivät erittäin tiukasti itselleen varattuna 2 (!!) käsinojaa, joten itselleni ei siis jäänyt yhtään. Miellyttäväksi en voi matkaa sanoa, mutta kyllä se joskus sitten loppuikin. Outo fiilis, kun oli olevinaan kotimatkalla, mutta kuitenkaan ei ehkä ihan kotiin voi sanoa pääsevänsä! Pariisiin saavuin seitsemän aikaan sunnuntai-aamuna, jolloin kaupunki näytti suoraan sanottuna aavemaiselta. Katuja ei oltu vielä siivottu, mutta oli kuitenkin valoisaa, eikä yhtään ihmisiä. Toisaalta ihanan rauhallista ja viileän raikasta. Kotiin päästyäni pieni lepo ja sitten museosunnuntaihin Pompidouhon! Peruskotiinpaluu?


Loppuun vielä kevennys tammikuiselta Thaikkureissulta..Ryysyläiset skootteriajelulla?