Jumppaa(?!)

Uusia kokemuksia soi meille tällä kertaa koulun jumppatunti! Otsikko "Entretien corporel" oli kääntynyt omassa päässä "kehonhuolto kurssiksi". Kuitenkin olisi ehkä pitänyt olla jo kokemuksesta viisastuneempi, ettei omat käännökset juurikaan yleensä pidä paikkaansa. Alku vaikutti melko lupaavalta, kun muiden tyttöjen perässä valuimme vaihtamaan jumppavaatteet pukuhuoneeseen. Tämä osoittautui pikkuhiljaa melko turhaksi toimenpiteeksi...

Ranskalaiseen tapaan odottelimme kuitenkin varsinaisen tunnin alkamista vielä noin puolisen tuntia. Alkumuodollisuuksien jälkeen haimme jumppapatjat salin takaosasta ja kävimme selinmakuulle lattialle. Ok, saattaa vielä kuulostaa ihan normaalille, ilmeisesti teemme alkuvennyttelyt ensin, ja jatkamme sitten siihen hikiosuuteen. Patjalle päästyämme, aloimme kuitenkin "hinaamaan" jalkojamme koukkuun ja alas, koukkuun ja alas... Erittäin tärkeää oli hengitys, Hanna oli kuulevinaan myös sanan sielu. Jatkoimme liikettä kenties noin puoli tuntia, ehkä enemmän. Lattialla alkoi pikkuhiljaa tulemaan kylmä. Vaihdoimme vielä toiseen samankaltaiseen liikkeeseen, jota toistimme jokseenkin yhtä kauan. Välillä meidän tuli pysähtyä miettimään ja reflektoimaan, miltä meistä itsestämme tuntui ja missä liike tuntui...
"Ei missään?"

Tämän jälkeen nousimme vihdoin ylös. Toivo hien saamisesta pintaan oli jokseenkin hiipunut hiillokseksi. Ja tosiaan lopputunti kuluikin sitten anatomian merkeissä. Siirtelimme kättämme ympäri kehoamme, ja kävimme läpi muun muassa, missä sijaitsee sydän ja missä häntäluu. Myös muita osia kävimme läpi, joiden nimeä en nyt voi tunnustaa ymmärtäneeni ranskaksi, mutta liikutin kättäni siihen suuntaan mihin muutkin. Lopuksi opettaja kertoi, että kurssiin kuuluu terveystarkastus!! Ei herranjestas näitä ranskalaisia...

Haaveet hiestä jäivät siis haaveiksi. Maaliskuussa alkaakin sitten kiipeilykurssi,
ja nähtäväksi jää minkälaista kumpua me siellä ylitämme. Odotukset eivät ole kovinkaan "korkealla".