Hieman positiivisiakin fiiliksiä!

Niin siis oikeastihan täällä on ollut aivan ihanaa! Ehkä liikaa on tullut toistettua kaikkia niitä kummallisuuksia ja kommelluksia mitä täällä on tapahtunut. Kaiken kaikkiaan Pariisi tuntuu koko ajan ihanemmalta paikalta olla ja elää. Omalla ranskankielellään pärjää jo jokapäiväisessä elämässä vähintäänkin hyvin(mitä nyt saa ääntämisohjeita natiiveilta päivittäin...). Osaan jopa yksisuuntaisesti keskustella professorien kanssa(tarkoittaen, että he ymmärtävät minua, mutta minä en heitä)! Pariisissa on koko ajan jotain tekemistä. Ei tarvitse kauan miettiä mitä tekisi tylsänä sateisena sunnuntai päivänä, vaikka mikään kauppa ei ole auki. Aina voi mennä vaikka Louvreen! Sitä ei kuitenkaan koskaan ole nähnyt kokonaan... Kotimatka koulusta kotiinkin venyy puolesta tunnista yleensä useampaan tuntiin, kun koko ajan löytyy eri reittejä mistä mennä ja uusia asioita joita tutkia ja ihmetellä.


Tänäänkin piti lähteä vaatimattomasti vain lyhyelle iltakävelylle ja kaupan kautta kotiin. Aluksi matkan varrelle osui Notre Dame, jonka päätimme sitten katsella läpi näin spontaanisti. Paikassa olin kyllä käynyt aiemminkin, mutta tällä kertaa alkamassa oli jonkin sortin messu. Katedraali näyttäytyikin tällöin erittäin paljon edukseen. Valot olivat upeat, taustalla kuului kaunis kuoro ja kuuluisat urut, sekä suitsukkeiden tuoksu leijui läpi rakennuksen. Joku olisi voinut kutsua tätä moniaistillista kokemusta hengelliseksi. Itsen luulen kokeneeni esteettisen elämyksen. Fiilis oli upea kun lähdimme pois ja kokemus erittäin ylevä.


Notre Damen jälkeen emme vieläkään päässeet kääntymään kotiin, vaan löysimme Pariisin "jäätelökorttelit"(kuten itse niitä kutsumme...;)). Ne sijaitsivat pienemmällä saarella keskellä Seineä ja olivat täynnä pieniä jäätelöputiikkeja, jossa myytiin sitä "alkuperäistä" ranskalaista jäätelöä. Ja pakkohan niitä oli maistaa!! Ne maistuivat juuri sille mitä niiden nimet antoivat odottaa; tumma suklaa maistui niin paljon tummalle suklaalle kuin jäätelö vain voi maistua, sekä kookos niin kookokselle kuin jäätelö voi maistua. Ainoa ero, että nämä olivat kylmiä! Ja kaiken lisäksi, olihan meidän pakko hieman juhlistaa päivää, sillä tänään oli muistaakseni pitkästä aikaa ensimmäinen aurinkoinen päivä Pariisissa ja kaupunki muistuttikin meitä huikeasta kauneudestaan, joka ankeina sateisina päivinä meinaa aivan unohtua. Mukana vielä yksi niistä ainoista turistikuvista, joita nyt on tullut napsittua. Uuden takin kanssa kotisillalla! Eli terveisiä aurinkoisesta Pariisista:)