Viikko pulkassa...

Noniin. Nyt se on sitten mennyt se ensimmäinen viikko. Olo on ollut aika turisti ja varmaan tulee olemaan jatkossakin. Kovasti on täytynyt koko ajan tehdä jotain, vaikka luulisi, että sitä kerkeäisi hitaammallakin tahdilla tässä kuukausien mittaan. Juustoja on syöty jo vain niin kauheasti että oikein hirvittää. Patonkia sitten sen seurana... Suklaaseen tutustuimme pari päivää sitten, joka oli virhe. Kerran kun maistaa, niin sitä haluaa aina takaisin siihen hurmokseen. Kuinka voikaan olla eri maata joku suomalainen Fazerin sininen, verrattuna näihin suklaapuotien ihmepalleroihin (Onneksi en tuonut Fazerin sinistä tuliaisiksi henkilöille x, saattaisi ehkä hävettää nyt). Suklaapuotien suklaa kun on vain niin sanoinkuvaamattoman hyvää. Niin hyvää, että sitä ei tosiaan tarvitse edes kiskoa alas levyllistä (niin kuin ehkä Fazerin sinistä), jotta se täyttäisi unelmasi. Se on niin hyvää, että siinä kiteytyy kaikki ne hyvät ominaisuudet mitä suklaassa voi koskaan kuvitella olevan. Ja kaiken tämän lisäksi jää vielä sijaa yllätykselle, ihanan pehmeä sisus kruunaa jo ennestäänkin täydellisen elämyksen. Haluatteko kuulla lisää?! ...Eli ymmärrätte kai nyt, että miksi olemme jotakuinkin varaamassa aikaa suklaavieroitukseen. Masennuksen merkkejä oli jo tänään ilmassa, kun yhtään puotia ei löytynyt mistään matkan varrelta...

Ranskalaiseksi kutsuttu tapa, ottaa ravintolassa koko menu, tuli myös testattua tänään. Ei ehkä se paras kokemus kun jo alkuruoka täytti mahan, ja joutua sitten syömään vielä kaksi ruokaa lisää. Ei ehkä tule tavaksi... Myös crepit piti käydä tänään läpi. Luojan kiitos ne eivät olleet niin hyviä kuin suklaa! Huomenna tarkoituksena oli vielä testata Pariisilaista sunnuntai-brunssia. Saapa nähdä mitä se sitten pitää sisällään. Kuitenkin näiden kaikkien ihanien kulinaaristen elämysten jälkeen jäljelle jää kamala ähky. Täysi olo joka ällöttää. Tänään tehty lupaus aamulenkistä tullaan lunastamaan huomenna. Aamulla ensimmäisenä ajattelimme suunnistaa tuohon takapihalle Louvrelle hölkkäilemään. Mitään erityisen kivaa lenkkireittiä en usko täältä löytyvän, mutta onhan sekin meriitti, että voi samalla katsella nähtävyyksiä! Lupauksena oli myös vähentää tuota juuston kulutusta... Saa nähdä onnistuuko. Eli jos lopettaisi tämän turistimeiningin ja takoisi itselleen päähän, että täällä asutaan, ei lomailla.

Tänään päivän ohjelmana oli käydä tavaratalo Galleries Lafayttesilla. Ohjelma meni nopeasti uusiksi kun pääsimme perille ja havaitsimme liikkumisen suoranaisen mahdottomuuden. Oli lauantai ja alejen "dernier demarque" eli ilmeisesti viimeiset lisäalennukset ja ihmisiä (lue naisia) oli vaikka muuallekin jakaa. Meidän suuntamme kääntyi nopeasti takaisinpäin. Huomenna tiedossa vielä ensimmäinen raapaisu myös Louvren sisäpuolelle. Ajatus oli, että hankimme vuosikortit (15e alle 26vuotiaille!) niin saapa sitten käydä vähän useamminkin, kun ei se kerran tuon kauempanakaan ole. Jos ei muuta tekemistä ole, niin voi aina lähteä naapuriin hengailemaan.

Nyt jos yrittäisi unta.