Koulua, koulua, koulua?

On vahva aavistus, että olen nyt kaksi päivää ollut teatteri- ja cinemakursseilla. Tämä on kuitenkin vain aavistus, sillä mitään varmaa en voi sanoa näistä käymistäni kursseista. Niin paljon ymmärrän niistä. Ensimmäinen kurssi alkoi 9.30 maanantaiaamuna. Hassun näköinen nainen (ei täällä juuri muita ole kuin hassuja yliopistolla) kävelee luokan eteen, istahtaa tuoliinsa ja alkaa puhua. Alku vaikuttaa lupaavalta, tämä jopa kysyy meiltä, että olemmeko vaihto-opiskelijoita ja selittää mitä kaikkea pitää paperille kirjoittaa. Kuitenkin luennoinnin oikeasti alkaessa, ei huomiota meidän osaksemme heru yhtään sen enempää kuin muillekaan. Täti puhuu ja puhuu ja puhuu... Kirjoitan vihkoon jokaisen sanan, jonka erotan puheesta, tunnistin sitä tai en. Powerpointteja ei todella tunneta, ja liitutaululle ei ilmeisesti jakseta nousta. Tärkeät nimet TOIS-TE-TAAN vain selkeästi uudestaan, niinkuin se jotain auttaisi... Tunnin lopuksi vihkooni on kertynyt kolme sivua epämääräisiä sanoja, tavuja ja virkkeitä ja lause: "tanssin syvimpänä tarkoituksena on etsiä saappaita". Tämän luulin osanneeni, mutta jälkeenpäin suomennettuna heräsi lievä epäilyksen vire...

Eli kovin itsevarma fiilis ei jäänyt ensimmäisestä kurssista. Muutaman tunnin ajan sai levähtää ja illalla alkoi ilmeisesti siis cinemakurssi. Tällä kurssilla meidät huomioitiin vaihto-oppilaiksi vasta tunnin päätyttyä, liekö päätelmä tehty säälittävistä, masentuneista ja tyhjistä katseistamme. Tällä kertaa ymmärryksen taso oli jo hieman korkeammalla. Katsoimme ikivanhoja taidefilmejä ja täti kertoi niistä ennen ja jälkeen. Lopuksi hän kysyy ymmärsimmekö mitään, ja vastaan valmiiksi mietityn lauseen: "Kyllä, ääntämyksenne on erittäin selkeää!" Liekö ollut nyt niin kovin totta, mutta annoinpahan hyvän vaikutelman kun osasin muodostaa järkevän lauseen, "spontaanisti".

Seuraavana päivänä vuorossa on kielen metodikurssi. Kurssista ei niin kovin paljon muuta kerrottavaa ole, kuin mitä kaikkia kieliä opettajattaren aviomies puhuu. Kaipa se kurssin tarkoitus tässä vähitellen selviää... Kurssin jälkeen kuitenkin piti ilmoittaa Hanna vielä yhdelle kirjallisuuden kurssille. Tähän mennessä oppiaineiden sihteereistä saamamme kuva ei cinemaopintojen noidan jälkeen ollut kovin hehkeä, eikä se kiillottunut kyllä tästäkään tapaamisesta. Etsimme koulun ympäri tätä UFR-huonetta (ei tietoa mitä tarkoittaa) ja vihdoin löydämme sen noin ehkä kolmannesta kerroksesta. Koputamme oveen, jonka avaamme ja astumme himmeään ja savuiseen huoneeseen. Naulakossa roikkuu pantterikuvioinen takki, ja pöydän takana istuu rennosti röökiä polttava, viirusilmäinen, kiharapolkkatukkainen nainen, jota äkkikatsomalta olisi voinut luulla Simpsonien Selmaksi tai Pattyksi. Tiedätte siis mitä oli vastassa. Hanna lähestyy naista ja kysyy voisiko osallistua kurssille jota osoittaa vihkossa. Selma tai Patty vastaa, että kyllä voi ilmoittautua, mutta mikä on koodi. Hanna osoittaa vihkosta koodia, mutta Selma tai Patty tuijottaa nenäänsä pitki kohti kattoa ja sanoo möreällä äänellä: "KOODI". Hannan ilme alkaa lähennellä säälittävää kun hän osoittaa uudestaan koodia paperissa. Selma tai Patty toistaa: "KOODI". Hän haluaa, että Hanna toistaa ääneen mahdottoman numerosarjan paperissa. Hanna toistaa "6f4900098" (numerosarja keksitty). Selma tai Patty haluaa kuitenkin, että Hanna lausuu sarjan ranskalaiseen tapaan (4miljoonaa900tuhatta...). Hanna saa jollain tapaa suustaan ulos nuo sarjat, jolloin täti suostuu lisäämään tämän kurssille. Ihan perusilmoittautuminen ilmeisesti täällä Ranskassa!?

Huomenna vuorossa lisää koulua, sekä seikkailu pankin kanssa! Ja ajattelimme pitää myös aikakausilehti-päivän. Huhun mukaan joku myrsky on repinyt puolet etelä-Ranskasta, josta ei mitään ensikäden tietoa ole mistään kuultu. Olisi ehkä aika poistua tästä uutispimennosta...